Kuka on istunut tuolissani?

Kertomus käynnistä
Kaarina Kaikkosen näyttelyssä
Uuden kasvun aika
Wäinö Aaltosen museossa.

Kuvat: Marko Vuorinen

IMG_7630

Muistan kuinka lapsena jokainen pyykkipäivä oli seikkailu. Pyykit pantiin naruille ulos kuivumaan. Ojentelin äidille pyykkipoikia. Lakanat, tyynyliinat, paidat, mekot lepattivat tuulessa kuin olisivat lentoon lähdössä. Joskus oli pakko juosta päin isoa lakanaa vaikka se oli kiellettyä.  Joskus äitikin nauroi eikä torunut. Pyykit lauloivat seikkailulauluja, lips ja läps päin naamaa.

Tyynellä ilmalla pyykit roikkuivat hiljaa hengettöminä. Vieraiden ihmisten paidat, mekot ja alushousut. Joskus narulla kuivui valkoisia lakanoita, joissa oli virkatut pitsit. Joskus näki paikatun lakanan tai paidan, jonka hihansuut olivat kuluneet ja kainalossa iso reikä. Silloin ymmärsi miksi ei ollut oikein sopivaan jäädä tuijottamaan vieraiden kuivumassa olevaa pyykkiä.

Ilman tuulta paidat itkevät pyykkinarulla hylättyinä.

**

IMG_7667
Museon veistossali täytyy yhdestä ainoasta teoksesta. Se ulottuu kattoon saakka. Siinähän on selvästi maisema! Teoksella on nimi: Ja tyhjyys lepäsi. Teos häkellyttää, se uhkuu voimaa. Kun katson tarkemmin, huomaan sen rakentuvan sadoista ja taas sadoista takeista ja muista vaatekappaleista. Mistä lie lumppukasoista löytyneitä. Mutta ihme ja kumma:  ihmisten vaatteissa on säilynyt kuin jokin ihmisen  ajatus, ponnistelu, yhdessä tekeminen, joukkovoima. Sen voi vieläkin haistaa. Meri ja veri kuohuu.
**

**

IMG_7645

No, johan nyt on markkinat! Tai ainakin markkinatalous. Tässä sitä ollaan turhuuden markkinoilla: on purkkia ja purnukkaa, kenkää ja kampaa, nappia ja nippeliä, huulipunaa ja silmätippoja. Voi tätä onnea!
***

***

IMG_7648IMG_7650

Joskus on oltava hiljaa ja vain katsottava. Valo ja varjot leikkivät. On puhuttavakin kuiskaamalla, ettei kauneus säry, hajoa olemattomiin.

**

**

IMG_7658
Kuka on istunut  tuolissani?

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in sano suoraan and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Kuka on istunut tuolissani?

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Kiitos näyttelykuvista, Tuula:))
    Hyvää viikonloppua & kekriä sinulle! ♥♥

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s