Kari Kesäläinen, Hyväkorvainen mies
turbator, Turku 1914
Kari Kesäläisen esikoisromaani Hyväkorvainen mies määritellään kirjan takakannessa näin: “ …raadollinen avainromaani vuosikymmenistä Turussa, ja samalla vahva kohtaaminen suvun historian kanssa.”
Hyväkorvainen mies viis veisaa minkäänlaisista määrittelyistä: kirja on kokemus ja seikkailu lukijalle. Se on sekä todellista että liioiteltuakin seikkailua normien ulkopuolella, elämäniloa, kaveruutta, kovien karjujen ronskia puhetta, viinaa ja elämän muita nautintoja. On osattava kiivetä puuhun ja osattava juoda valkoviiniä puun oksalla kukkuen, on osattava hengittää kesäistä turkulaista ilmaa sekä konkreettisesti kusetettava kantaravintolan portsaria.
Niinpä: ennen sitä osattiin sydämen pohjasta viinan kanssa lotrata! Säännöt hittoon: Otto-papukaijan lailla huuda sinä lukija elämisen iloa!
Hyväkorvainen mies on myös Kesäläisen luotausta omasta lapsuudesta, karjalaisjuurista. Miehen lämmin suhtautuminen ihmisiin ja elämään on perua noilta lapsuuden ajoita; lapsena tarpeeksi rakkautta saanut ei huku ja löytää oman tiensä, vaikka täysikasvuiset naisihmiset tuottaisivatkin pettymyksen. Vallan hurmaava on muistuma Kesäläisen Karjalan ajoita isästä ja pojasta: siinä on opiksi otettavaa nykyajan vanhemmille ja opettajille. Vanhoilla asuinsijoilla Karjalassa käynti äidin kanssa on kaikessa koomisuudessaan liikuttava.
Kesäläisen kirja kannattaa ahmia jo pelkän Kari-Joakimin herkkukuhafilereseptin vuoksi!
Kari Kesäläisen Hyväkorvaisesta miehestä varmaankin moni iäkäs turkulainen löytää ainakin tutun ravintolan, tunnistaa 70- ja 80-luvun ravintolafilosofeja, runoilijoita ja elämäntaiteilijoita. Vapaudella oli hintansa, iloinenkaan elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vain vahvimmat selvisivät.
“ Hän nojasi ikkunalautaan ja katseli pilvien pimennysleikkiä kuun kupeella. Miten ne hetkeksi nappasivat kuun valon ja ohi liikkuessaan luovuttivat sen takasin kuulle. Hän sytytti savukkeen ja katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen.”
Hymyilevä eläkeläinen 
Tuula sinulta oli hyvä kirjoitus tämän päivän Vakka-Suomen Sanomissa.
Kiitos! Rupesi hiukan kiukuttaan se yleisönosastokirjoitus, jossa morkattiin arkkipiispa Mäkistä ja tuomittiiin homoseksuaalit ja tämä uusi avioliittolaki. Kyllä uskovaisellakin joku tolkku voisi olla!
Mutta juuri ”Uskovaisilla” sitä tolkkua ei ole.
Samaa mieltä kanssasi! Ja joskus niille on sanottava suorat sanat ujostelematta.
Uskovaiset ovat yhtä aivopestyjä kuin tosi kommunistit..ovat omasta mielestään aina oikeassa.
Samanlaisia ovat rasistit.
Ääriliikkeitä kaikki! Niissä ei omaa ajattelua juuri sallita.