Hän katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen

IMG_7854

Kari Kesäläinen, Hyväkorvainen mies
turbator, Turku 1914

Kari Kesäläisen esikoisromaani Hyväkorvainen mies määritellään kirjan takakannessa näin: “ …raadollinen avainromaani vuosikymmenistä Turussa, ja samalla vahva kohtaaminen suvun historian kanssa.”

Hyväkorvainen mies viis veisaa minkäänlaisista määrittelyistä: kirja on kokemus ja seikkailu lukijalle. Se on sekä todellista että liioiteltuakin seikkailua normien ulkopuolella, elämäniloa, kaveruutta, kovien karjujen ronskia puhetta, viinaa ja elämän muita nautintoja. On osattava kiivetä puuhun ja osattava juoda valkoviiniä puun oksalla kukkuen, on osattava hengittää kesäistä turkulaista ilmaa sekä konkreettisesti kusetettava kantaravintolan portsaria.

Niinpä: ennen sitä osattiin sydämen pohjasta viinan kanssa lotrata! Säännöt hittoon: Otto-papukaijan lailla huuda sinä lukija elämisen iloa!

Hyväkorvainen mies on myös Kesäläisen  luotausta omasta lapsuudesta, karjalaisjuurista. Miehen lämmin suhtautuminen ihmisiin ja elämään on perua noilta lapsuuden ajoita;  lapsena  tarpeeksi rakkautta saanut ei huku ja löytää oman tiensä, vaikka täysikasvuiset naisihmiset tuottaisivatkin pettymyksen. Vallan hurmaava on muistuma Kesäläisen Karjalan ajoita isästä ja pojasta: siinä on opiksi otettavaa nykyajan vanhemmille ja opettajille. Vanhoilla asuinsijoilla Karjalassa käynti äidin kanssa on kaikessa koomisuudessaan liikuttava.

Kesäläisen kirja kannattaa ahmia jo pelkän  Kari-Joakimin herkkukuhafilereseptin vuoksi!

Kari Kesäläisen Hyväkorvaisesta miehestä varmaankin moni iäkäs turkulainen löytää ainakin tutun ravintolan, tunnistaa 70- ja 80-luvun ravintolafilosofeja, runoilijoita ja elämäntaiteilijoita. Vapaudella oli hintansa, iloinenkaan elämä ei ole pelkkää  ruusuilla tanssimista, vain vahvimmat selvisivät.

“ Hän nojasi ikkunalautaan ja katseli pilvien pimennysleikkiä kuun kupeella. Miten ne hetkeksi nappasivat kuun valon ja ohi liikkuessaan luovuttivat sen takasin kuulle. Hän sytytti savukkeen ja katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen.”

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in sano suoraan. Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Hän katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen

  1. Karjalaispoika sanoo:

    Tuula sinulta oli hyvä kirjoitus tämän päivän Vakka-Suomen Sanomissa.

  2. Kiitos! Rupesi hiukan kiukuttaan se yleisönosastokirjoitus, jossa morkattiin arkkipiispa Mäkistä ja tuomittiiin homoseksuaalit ja tämä uusi avioliittolaki. Kyllä uskovaisellakin joku tolkku voisi olla!

  3. Karjalaispoika sanoo:

    Mutta juuri ”Uskovaisilla” sitä tolkkua ei ole.

  4. Karjalaispoika sanoo:

    Uskovaiset ovat yhtä aivopestyjä kuin tosi kommunistit..ovat omasta mielestään aina oikeassa.
    Samanlaisia ovat rasistit.

  5. Ääriliikkeitä kaikki! Niissä ei omaa ajattelua juuri sallita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s