Guggua koko rahalla!

IMG_6741Richard R. Armstrongilta paloi käämit Ylen haastattelussa.

Isoisäni ymmärsi taiteesta sen, että teoksen arvon näkee raameista. Kullatut kipsikehykset tekevät säväyksen, taulusta kuin taulusta tulee arvotaidetta. Isoisä oli sahanomistaja, rahamies ja taiteen ystävä. Kustansi itse oman olohuoneensa taideteokset.

Nykyiset taiteen ystävät eivät tyydy pelkkiin kullattuihin raameihin. Nyt täytyy saada kokonainen kullalla silattu palatsi, Guggenheim-museo. Löyhäpäiset päättäjämme  olivat jo antamassa typötyhjästä valtion rahakirstusta avustusta laitoksen rakentamiseen. Etulinjassa taisteli  läpiä päähänsä puhuva Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.

Pojat ovat poikia Guggenheimin säätiössäkin, kauppamiehiä kuten Suomessa äskettäin vieraillut säätiön johtaja Richard R. Armstrong. Hän tapaili täällä rahasta innostuvia taideihmisiä toiveena saada museohankkeelle vastoinkäymisistä huolimatta Helsingin kaupungin ja valtion tuki  sekä veronmaksajien rahat.  Mutta miksi guggenheimiläiset eivät maksa hanketta omista pusseistaan, jos se on niin tuottoisa hanke kuin kauppamiehet esittävät? Ja eikö yhteiskunnallinen omistus olekaan enää paha asia silloin, kun investointipankkiiri tulee veronmaksajan kukkarolle?

Jos taide vaatii noin hirmuisen kalliit raamit kuin Guggenheimin museo, alkaa hiukan arveluttaa. Lirissä ollaan, eikä meillä enää kulttuuripiireissä ole turvanamme edes Paavo Arhinmäkeä, joka sentään uskalsi uhmata kulttuuritätien oopperainnostustakin. Huonosti tässä vielä käy. “Kaik män eikä piisantkaa”, sanoi karjalaisevakkokin hävityn sodan jälkeen.

Ei oikein tunnu olevan homma  hanskassa säätiön johtajalla  Armstrongillakaan. Hän kun Ylen haastattelussa käyttäytyi pikkupojan tavoin. Kun toimittaja kysyi miten hankkeen käy, jos Helsingin kaupunki ja valtio eivät lähde maksumiehiksi, herra ylipääjohtaja vastasi:
“En tiedä. En pidä tästä haastattelusta.” Nousi tuolistaan ja käveli pois.

Jos Helsingin museohanke kariutuu, Guggenheimin säätiö jää ilman 20 miljoonan euron lisenssimaksuja.  Siinä menee sitten ne kullatut kehykset!
Vai jäikö keisari ilman vaatteita?

Kategoria(t): sano suoraan, taide | Avainsanat: , , , , , | 6 kommenttia

Riipaisevan rakkauden ja petoksen Saari

IMG_6541Spinalongan saari Kreetan pohjoisrannikolla oli spitaalisten saari vuoteen 1957.
*
Television Teema-kanavalta on kevään aikana tullut viihdyttävä ja tunteisiin vetoava, suorataan upea televisiosarja Saari. Tästä 26-osaisesta sarjasta tulee tänään tiistaina toiseksi viimeinen jakso. Sarja on kaikkea sitä mitä tavallinen katsoja toivoo: pieni kappale Välimeren suurimman saaren, Kreetan lähihistoriaa,   rakkautta ja vihaa, taistelua pelottavaa spitaalia vastaan.

Saari perustuu englantilaisen  Victoria Hislopin  samannimisen menestysromaaniin. Kirja  on kirjoitettu ammattitaidolla ja rakkaudella. Lisäansiona on se, että televisiosarja on kreikkalaisten tekemä eli tunnelma on niin aito kuin olla voi. Lisäksi moni Kreetan-kävijä tunnistaa Spinalongan saaren, on jopa viettänyt ihania lomapäiviä läheisessä turistikohteessa Eloundan kylässä.

Viihderomaani Saari on miellyttävää kesälukemista. Se on helppolukuinen, jännittävä täynnä tunteiden myllerrystä. Lukija astelee Kreetan maaperällä, haistelee sitruunoiden ja oliivien tuoksua, kuuntelee liiran vingutusta lämpimässä yössä ja tanssii yks-kaksi yllättäen vanhoja kreetalaisia  tansseja… Kirjaa ei todellakaan malta päästää käsistään ennen kuin viimeisen sivun lopussa.

Victoria Hislop osaa. Hän todistaa, että viihderomaani voi sisältää syvällistäkin sanomaa. Huonoja  ja keskinkertaisia viihderomaaneja on kirjastoissa metrikaupalla ja lisää väsätään,  mutta kaikki eivät ole lukemisen arvoisia. Kuitenkin niiden helppous rentouttaa,  ja viihderomaanit ovatkin erityisesti kesälukemista.  Hislop kirjoittaa kuten hyvä viihdekirjailija: selkein lausein ja kepeästi eikä mässäile rajuillakaan kohtauksilla. Kirjassa on jotain ajatonta: vanha kreikkalainen tragedia toistuu yhä. Kreetalainen maailma on yhä vielä miesten maailma, jossa miehen kunnia vaatii joskus jopa veriteon.

Mielestäni kirjasta tehty filmatisointi on jopa parempi kuin kirja. Syynä tietenkin kreikkalaisten tekijöiden  oman perinteen tunteminen. Filmistä huokuu kreetalainen intohimo, kreetalainen kunniantunto, kreetalainen kärsimys ja sen kestäminen.

Kategoria(t): ihmissuhteet, kirjat, televisio, yhteiskunta | Avainsanat: , , , | 3 kommenttia

Sokeria vanhustyöhön!

IMG_6728
Kyllä sokeri sulaa vanhankin suussa. Muisti tosin saattaa hiukan pätkiä. Mutta nauru on herkässä, iloiseksi tulee niin vähästä: hyvästä kahvista ja kääretortusta. Tietokilpailuunkin voi ottaa riemurinnoin osaa, kun saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Virsiäkin veisataan vain yksi.  Jos joku nukahtaa, antaa nukkua, uusi tulija otetaan iloisesti vastaan.
Joka tiistai kokoontuu Mynämäen seurakuntakodissa   vanhuksille tarkoitettu kerho eli Aamuklubi. Vetäjinä ovat mynämäkeläisille tuttu diakoniatyöntekijä Sanna Jalonen ja  uutena tuttavuutena kuntalaisten terveydestä huolehtimaan suunnitellusta  Akselista päivätoiminnanohjaaja Marjut Nummi.

Vanhuksille ei paljon toimintaa löydy missään kunnassa,  ja niinpä tämä aamukerho onkin virkistävä ja hieno keksintö Mynämäessä. Kahvilla aloitetaan ja sitten jatketaan keskustellen ja hiukan treenataan muistia.  Joku ei oikein muista miten sokeriottimia käytetään mutta hällä väliä, mitä noista vanhoista kaluista näin tietokoneaikana!

Nuorille vetäjänaisille täydet pisteet: vanhukset nauravat ja rentoutuvat. Nyt Akselillekin ropisee piste poikineen tämän vanhuskerhon myötä.
IMG_6713Sannan ja Marjutin hyväntuulisuus tarttuu!

Kategoria(t): eläkeläiset, luterilainen kirkko, mynämäki, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 8 kommenttia

Kulttuuriviisastelijat

IMG_6604

Kaikenlainen kulttuuri kuulemma tekee hyvää ihmiselle. Se rentouttaa ja avartaa maailmaa. Avartaa ainakin jonkin verran ulommaksi kotinurkkia, melkein sinne K-kaupalle asti. Mutta tuskin edemmäksi, ei ainakaan  oman kunnan rajoja kauemmaksi. Joku tolkku tässä avartamisessakin pitää olla.

Näihin rajallisen kulttuurin vapaa-ajattelijoihin kuuluvat kaikkitietävät estetiikkaa ja luovaa kirjoittamista opiskelleet ja siistiä sisätyötä tekevät varsinaiset kulttuurisössöt, jotka ovat heti viisastelemassa, jos esimerkiksi joku halua seinälleen kissataulun. Malliesimerkkinä nyt vaikka television A-studion juontajapari. Nämä kaksi suunapäänä pölöttävää toimittajaa, jotka keskeyttävät ylimielisesti haastateltavan puheenvuoron ja  hymyilevät alentuvasti.

Panivat muka uuden kulttuuriministeri Pia Viitasen lujille taannoisessa haastattelussa, kun ministeri toivoi työhuoneensa seinälle kissataulua. Sekös nyt vasta rahvaanomaista! Minkä tyylisuunnan edustava taulua, kenen tekemää,  kyseli kohtsillään naistoimittaja, joka tuskin itse tunsi sen enempää vanhempaa kuin nykytaidetta edes kotitarpeiksi.

Niin kuin kissakuvan tekijällä olisi muka suurikin merkitys! Ilmeisesti kulttuuriministeri toivoi näköiskuvaa kissasta. Ei kai kissataulun omistaja ole sentään  epäpätevä kulttuuriministeriksi? Ei muuten ollut epäpätevä kulttuuriministeriksi Paavo Arhinmäkikään , vaikka ei erityisemmin jaksanut paneutua oopperan tarjoamaan nautintoon.

Jos Pia Viitanen olisi hoksannut sanoa, että haluaisi seinälleen Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa -taulun, hän varmasti olisi saanut toimittajatylleröltä pisteitä. Onhan näitä kissatauluja vaikka millä mitalla syntynyt kuuluisiltakin tekijöiltä, ja lisää syntyy nykytaiteilijoiltakin. Joku panee näytteille pelkän kissan nahkankin, siinäpä vasta taiteilija!

Kissa vieköön, en paremmin sano.

Kategoria(t): Mediamaailma, mynämäki, taide, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 17 kommenttia

Lapset aikuisten unelminen uhreina

IMG_6516

Facebookissa kiertää videonpätkä. jota varsinkin naisihmiset ihastelevat ja innolla jakavat. Oi, niin somaa! Videolla alakouluikäiset tyttö ja poika tanssivat jotain latinalaistanssia rytmikkäästi ja täsmällisesti. Täsmällisesti kuin marionetit. Noin kovin pieniä lapsia ovat, mutta tyttökin ketkuttelee lanteitaan ihan oikeaoppisesti aikuista naista matkien. Salsaa näin ja salsaa noin, heppelli hei!

Eikö kukaan ihastelijoista huomaa, että jotain on pahasti vialla? Tassi ei ollenkaan ilmennä (onneksi) sitä seksikyyttä, jota aikuisten tanssiessa korostetaan, mutta vika onkin paljon syvemmällä. Vika on siinä, että tuo lasten aikuisia matkiva tanssi on samaa lasta kunniottamatonta mutta vahempien unelmia täyttävää touhuilua kuin lasten kauneuskilpailut tai lapsitähtiä etsivät laulukilpailut, joissa viaton lapsi laulaa tangoa intohimoisesta rakkaudesta. Tai lapsimannekiinit, lapsille suunnattu huippumuoti. Tässä tajottimella koko aikuisten pintaliitomaailma. Pitääkö se maailma kaupata lapselle jo melkein kehdossa?

Lapsi tykkää siitä mistä aikuinen hänen haluaa tykkäävän. Lapset ovat taitavia ja oppivia. On sääli että pintaliidon villitykset täyttävät lapsen maailman, johon kuuluisi oman luovuuden kehittäminen, tietojen ja taitojen oppiminen yhdessä muitten lasten kanssa. Aikuisten tanssit vaativat toki harjoitusta ja innostusta, mutta lopputulos on marionettien opittua taitavuutta, aikuisen mieliksi tekemistä ja jonkinlaisen tähteyden hankintaa  äidin ja isin mieliksi. Siitä on luovuus kaukana, Amerikassa asti.

Lapsilla itsellään on ideoita pää täynnä. Niitä pitäisi hyödyntää kaikissa lapsia koskevissa jutuissa. Antaa lapsen ideoida, keksiä. Onneksi tämä on nykyään paljolti jo ymmärretty. Esimerkkejä löytyy ihan niinkin pieneltä paikkakunnalta kuin Mynämäki, jossa viimeksi on tuunattu Mietoisten sivukirjastossa lasten oma osasto käyttäen lasten ideoita.

Kategoria(t): ihmiset, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 10 kommenttia

Pirkko Jalovaaran ihmeet ovat kertakäyttökamaa

IMG_6508

Ihmeparantaja Pirkko Jalovaaraan liitettävistä ihmeistä ihmeellisin on eittämättä se, että nainen saa jatkuvasti tehdä näitä “ihmetöitään”. Hän ei ota vastuuta tekosistaan vaan puolustelee epäonnistunutta parannusihmettään sillä, ettei hänellä ole lääketieteellistä koulutusta. Onko tässä nyt mitään järkeä?

Ilmeisesti rahaa huuhaalla käärivillä silmänkääntäjillä ei tarvitsekaan olla mitään koulutusta. Rasputikin oli yksinkertainen munkki, hyvin suosittu rahantunteva parantaja.

Ilta-Sanomissa (30.4.) kerrotaan, kuinka Pirkko Jalovaara jossain rukouskokouksessaan “paransi” jalkavammoista kärsineen, joka sen verran Jalovaaran rukouksista oli säikähtänyt, että pystyi ilman kainalosauvoja kävelemään kirkon ovesta ulos. Heti ulkona kainalosauvat piti ottaa käyttöön. Vammat pahenivat ja nainen joutui pyörätuoliin. Myös naisen tyttärellä oli urheiluvamma, jonka parantumisen puolesta Jalovaaran rukoili.

Rukousillan jälkeen tyttären jalasta löydettiin rasitusmurtuma ja nivelsiteiden repeämä. Äidin jalan särky paheni ja levisi myös terveeseen jalkaan ja nainen joutui pyörätuoliin.

Järkyttävää on se, että uskolla parantaja Pirkko Jalovaara ei ota minkäänlaista vastuuta omasta toiminnastaan. Suomessa on puitu oikeudessa valelääkäritapauksia ja asianomaiset ovat saaneet lain määräämiä tuomioita. Näin varjellaan potilaita ja vaalitaan lääketieteen mainetta. Mutta ilmeisesti ilman mitään koulutusta voi ruveta parantelemaan kuka tahansa yksinkertaisen uskon avulla. Eikö näissäkin “ihmeparantumisissa” ole kyse petoksesta, samanlaisesta kuin valelääkärinä esiintyminen?

Vaan eipä taida kukaan henkimaailman huijari joutua koskaan vastaamaan tekosistaan. Jopa kirkko, ainakin katolinen kirkko, uskoo ihmeparantumisiin ja kaikenlaisiin ihmekaluin. Nyt kaksi kuollutta paavia on jo julistettu täysin ammattitaitoisiksi ihmeparantajiksi ja samalla pyhimyksiksi.

Siihen jononjatkoksi nyt vaan pyhimykseksi julistamista odottamaan Pirkko Jalovaara!

 

Kategoria(t): kirkko, sano suoraan | Avainsanat: , , , | 10 kommenttia

Rahan edessä oikeuden miekkakin tylsyy

IMG_6478Kun on oikein paljon rahaa, voi tehdä oikein paljon rahaa. Rahan edessä oikeuden miekkakin tylsyy. Raha tuo valtaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Näinhän se menee.

Maanantainen TV 1:n MOT-ajankohtaisohjema “Rettigin palatsi arvoitus” itketti, kiukutti ja nauratti: se osoitti oikeaksi sen, että nakkivaras kyllä tuomitaan pykälien mukaan mutta isojen poikien räikeät ja valonarat taloudelliset operaatiot jäävät tuomitsematta, niistä voi luistella ja päästä kuin koira veräjästä.

Kaikkein hirveimpiä rahapesulaitoksia ovat säätiöt. Yksi niistä on turkulainen Matti Koivurinnan säätiö. Ajankohtaisohjelma MOT kertoi säätiön epäselvistä raha-asioista ja sisäisistä risti-riidoista jo viime syksynä, nyt asiat ovat taas esillä. Valtakunnansyyttäjäviraston mukaan säätiön asioita on tutkittava uudemman kerran.

Säätiön rahoja on sijoitettu esimerkiksi monacolaiseen pyramidihuijaukseen ja kirjanpidon ulkopuolelta on paljastunut pankkitilejä ympäri maailmaa. Tavallinen ihminen ei pysy ollenkaan kärryillä näissä monimutkaisissa operaatioissa. Suuri raha hämmentää pienen ja samoin myös suuren ihmisen, jopa lainvalvojat.

Ohjemassa rahaa ei sen sijaan kumartanut säätiön hallituksen jäsen Jussi Pekka Taavitsainen, joka on pistänyt säätiön hämärälle tai paremminkin pimeälle toiminalle kapuloista rattaisiin. Rohkeaa miestä ei ole saatu ängettyä pois säätiön hallituksesta.

Miten mahtaa äijän käydä, saako isoraha tämän turkulaisen tiedemiehen hiljaiseksi vai onko sittenkin mahdollista, että oikeus voittaa. Ehkä väärinkäytöksiä  oiotaan edes sen verran, että tuntuu uskottavalta. Köyhän tässä on tietysti helppo vaatia oikeutta ja kohtuutta kaikessa. Mutta ehkä ei ole helppo ymmärtää oikeudenmukaisuutta sellaisen, joka asuu Rettigin palatsissa keskellä Turkua ja käyskentelee omassa suljetussa puutarhassaan.

Jussi Pekka Taavitsainen lukee ohjelman lopussa Matti Koivurinnasta kirjoitetusta kirjasta miehen ajatuksen. Liikemies toteaa, että vilpillä ja vääryydellä ei tässä maailmassa pitkälle pötkitä!

Niinpä! Matti Koivurintakin istuu ja käyskentelee muurien suojassa.

 

 

Kategoria(t): ihmiset, sano suoraan, televisio, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , , | 8 kommenttia

Yksi seitsemästä onnellisesta jumalasta ja Päänavaus

Adidasmies ja voimanainen –
kommentteja ajastamme
Wäinö Aaltosen museo 25.5. asti

IMG_6391Taiteen edessä ei oikein uskalla nauraa. Mutta Wäinö Aaltosen museossa se on väistämätön reaktio: hyväntahtoinen hymyily ja nauru vapauttavat, ajatuksesi saavat siivet. Katso vaikka Villu Jaanisoon vanhoista autonrenkaista luotua jumala Hoteita. Häntä joka on yksi seitsemästä onnellisesta jumalasta. Buddha autonrenkaista: käytettyjen renkaiden jätekasasta nousee Hotei-jumala! Onnellinen. Siinä kietoutuu yhteen itämainen traditio ja länsimaisen materialismi.

IMG_6388-001Ensihätään naurat rumaakin rumemmalle naiselle, jonka päästä nousee pieni valkoinen nainen, joka on selvästi lähdössä juoksuun. Päänavaus, Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistos. Naurusi loppuu lyhyeen, kun tajuat, suorastaan haistat veren hajun. Punainen kärsimys, Mariako tuolla pitelee sylissään tapettua lastaan? Mietit pitkään sitä päänavausta: tuottaako jokainen keksintö, jokainen muutos, taide, rakkauskin verta ja hikea, tuskaa?

IMG_6394Itket ja naurat samanaikaisesti, kun väistelet Pekka ja Tea Isorättyän Invalid robot -teosta; valo välkkyy, kun luurankomainen robottivanhus alkaa ajella rollaattorillaan. Hymysi hyytyy, kun huomaat selvän yhteyden todellisuuteen: sehän on tämän päivän vanhus, hän joka laihtuneena ajelee pitkin vanhainkodin käytäviä, niin yksin , niin yksin

IMG_6401No, mutta mitä pupu siinä miettii? Mitä miettii arka olento suuren tekoaltaan vettä tuijottaessaan, “Tahtoisin ymmärtää”, vastaa Pekka Jylhän teoksen pupujussi. Katsoja lumoutuu hiljaisesta vedestä, muuttuu itsekin mietteliääksi arkajalaksi: tahtoisin ymmärtää, ymmärtää edes hiukan tätä maailmaa – tai mitäpä tuosta, hetkenkin pysähtyminen voi avata hetkeksi silmät.

IMG_6395Iloitset myös siitä, että taidetta voi tehdä vakka vanhoista kauhoista tai kokoisen iltapuvun värikkäistä karkkipapereista, pitsiliinoista kokonaisen teltan, rikkinäisistä kahvikupien palasista tyynyn .. .Maailmaa ympärillämme on osattava katsoa ja taiteilijat ovat siinä katsomisessa varsin hyvinä tiennäyttäjinä.

IMG_6390

Kategoria(t): ihmiset, taide, yhteiskunta | Avainsanat: , , , | 4 kommenttia

Pääsiäispiiskaa ja hiukan päänsilitystä

IMG_6339Pääsiäisnodat piiskaavat kenet tahansa!

*

Vanhan kansan pääsiäistapoihin kuuluu se, että kaikki lapset piiskataan pitkänperjantain aamuna. Sillä kuten tottahan on mitä satakuntalainen Tuomas Rajalenius kirjoitti vuonna 1654:

“ Esi isät owat tämän päivän päälle lastens ia perhens cansa, jotan cowa coto disciplini ja jumalisuuden harjoitusta pitänet, sijnä että he coco päivän amusta nijn ehtosen asti, owat pitänet heitä ruata ja juomata, niin myös heitä witzaisilla käsille lyöskendelet muistuttaiden heille sen cansa Christuxen cadkeran piäxämisen.”

Nyt siis toimeen. Ja piiskataan tässä ensimmäisenä hölösuu, viisasta leikkivä Kimmo Sasi (kok). Mies joka myy maansa ja antaa kaupan päälle vielä isoäitinsä, kun vain saisi Suomen liitettyä Natoon. Pirulliseksi Sasin puheet Natoon liittymisestä tekee se, että juuri kun isot pojat ovat päässeet hiukankin eteenpäin tässä Ukraina-jutussa, niin tämä siniristilippumies esittelee Nato-himojaan television A-Studiossa (17.4.) estottomasti. Järjen ääntä mies ei ole ilmeisesi kuunnellut edes omassa puolueessaan, jossa sentään löytyy tarvittaessa järkeäkin, jopa parjatulta Ilkka Kanervalta, hänhän veteli pisteet kotiin ja hämmästytti kaikki diplomaattisilla kyvyillään äskettäisessä television Venäjä-illassa.

Kimmo Sasi -raukka ikään kuin nollasi kaiken A-Studiossa, oli heti valmis rahasäkki kainalossa hyppäämään Naton syliin. Vaikka hyppy on selvästikin vaarallisempi kuin nykyinen puolueettomuus.
Toinen piiskattava on sitten tämä kansalaisaktivistinainen Tarja Koivumäki. Oikein hävetti olla nainen. Voiko tosiaankin neljän lapsen äiti intoilla kaikenmaailman aseiden ja muun romun hankinnasta!

Kunniamerkit rauhan lehvin sen sijaan ojennetaan kahdelle muulle vieraalle, kansanedustaja Jussi Niinistölle (ps) ja vapaalle toimittajalle Taneli Hämäläiselle. Jos Taneli oli laajakatseinen ja hyvin puheensa perusteleva, niin Niinistö teki kuulijaan vaikutuksen miehenä, joka osaa kiteyttää puheessaan olennaisen eikä kuvia kumarra. Puolueisiin katsomatta nyt tarvitaan Suomessa miehiä ja naisia, jotka hallitsevat hermonsa ja osaavat toimia silti diplomaattisesti.

 

Kategoria(t): ihmiset, Itsenäisyys, politiikka, sano suoraan, Väkivalta, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , , , , , , , , | 14 kommenttia

Kirkkoherran kanssa pääsiäiskahvilla

IMG_6331Mynämäen kirkkoherra Tapani Kujala.

*
Pappismiehen tuntee kirkkoon kuulumatonkin heti. Se on tietysti se mustapukuinen valkoinen panta kaulassa kulkeva tyyppi, joka hymyilee maireasti ja jota kaikki vähän arastelevat ikään kuin pelkäisivät, että pappi näkee tuotapikaa kunkin synnit. Kädessä tietty virsikirja. Varmaankin siksi, että on jotain missä käsiään pitää, kun taskuunkaan niitä ei voi työntää.

Keskiviikkona Mynämäen Osuupankin kerhotiloissa parisenkymmentä harmaahapsista eläkeläistä odotteli paikkakunnan melko uutta kirkkoherraa. Oli lupautunut puhumaan pääsiäisen merkityksestä. Minäkin syntisäkki siellä ihan uteliaisuuttani. Minkähän sorttinen pappismies sieltä ovesta ilmestyy?

Sieltähän kirkkoherra saapuu! Hymyilee. Ja virsikirjakin on kädessä. Tulee ihan siihen samalle riville kuin minä, istuu hymyillen viereeni.

Hyvä onneni jatkuu: pääsen kirkkoherran beesissä hakemaan kahvia ensimmäisenä, sillä emäntä ilmeisesti luuli minua kirkonmiehen paremmaksi puoliskoksi. Mikäs siinä, hyvinhän tämä sujuu! Ihmiset kilistelevät kahvikuppejaan, naurahtelevat. Puhekin alkaa luistaa. Kirkkoherra kertoo minulle kohteliaan kyselynsä lomassa tulleensa Mynämäelle Äänekoskelta. No, voihan nenä, tämäpä piti sattua: sieltä Keski-Suomestahan minäkin olen kotoisin, ihastelen. Vaan kirkkoherra sanoo olevansa oikeastaan Härmästä, Kauhajoelta.

– Härmän häjyjä siis, tokaisen ja mekös sitä siinä sitten yhdessä nauramaan.
Siinä siunaamassa kirkkoherra alkaa vaikuttaa ihan oikealta ihmiseltä, mieheltä nimeltä Tapani Kujala.

Ja kun Tapani Kujala alkoi puhua eläkeläisille, hänen sanomansa oli yksinkertainen ja selvä:
– Tänä päivänäkin tässä maailmassa ihmiset, niin naiset, miehet kuin lapset, kokevat samaa kärsimystä ja kidutusta, mitä Jeesus koki pääsiäisenä. Jeesus kärsii jokaisessa kidutetussa ja kärsivässä. Yhdenkin ihmisen kuolema on korvaamaton, mutta Jeesuksen ylösnousemus antaa meille kaikille lohtua ja toivoa. Meidän kristittyjen velvollisuus on tuoda rauhaa ja sovintoa maailmaan!

*

*

*

*

*

 

 

 

Kategoria(t): eläkeläiset, luterilainen kirkko, mynämäki | Avainsanat: , , , , | 6 kommenttia