Avainsana-arkisto: runot

Ajan tekohampaat

Kun ajalle annetaan tarpeeksi aikaa, se tekee ihmeitä. Aika pureutuu ihmisen rakentamiin esineisiin, taloihin ja kokonaisiin kaupunkeihin. Ajan hammas jäytää talon seinää, kasvattaa asumattomaksi jääneen rakennuksen katolle sammalta ja pikku puraisuilla romahduttaa savupiipun. Ihminenkin joutuu ajan hampaisiin: ennen niin pulleat … Lue loppuun

Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, novellit, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 4 kommenttia

Runo aukeaa kuin kukka kahden runosielun kohdatessa

Vanhan sanalaskun mukaan, kun sokea taluttaa rampaa,  etenemisestä ei tahdo tulla mitään. Runoudessa se käy vallan mainiosti: kasvokkain kohdaten voi runoilijan  äidinkieltä taitamaton tulkitsija pinnistellen ja ponnistellen  kääntää runon omalle kiellelleen. Näyttöä tästä on! Tuloksia  kokeilusta on esillä Mynämäen kirjastossa … Lue loppuun

Kategoria(t): kirjallisuus, mynämäki, runoilijat, Runokohtauksia, sano suoraan | Avainsanat: , , , | 9 kommenttia

Pakkaspäivän ihmeitä

JÄÄTYNYT IKKUNA Jäätyneestä ikkunasta näkee kuinka mummo kirjoittaa runoja olkihattu päässä. Valkoinen tuonenkurki munii mummon päähän kolme munaa, seisoo  yhdellä jalalla olkihattupesässään. Tuo onnea ja lapsia taloon!   Jäätyneeseen ikkunaan jää uteliaan räkänokan jälki.

Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, runoilijat | Avainsanat: , , , | 8 kommenttia

Paratiisi

Paratiisin omenapuuhun oli jäänyt piiloon  omena. Kaikki muut oli varastettu, tai mätänivät kasoina ojassa.  Omenatarhuri oli onneton,  omenaton, talvi tulossa  Paratiisin portit pantu lukkoon.  Kaikki kuolemassa.. Vaan kaksipa oli vielä elossa, etsivät mettä janoiset raukat. Paratiisin punainen omena loisti ja … Lue loppuun

Kategoria(t): ihmiset, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 6 kommenttia

Reikä

Joku on käyttänyt runsaasti aikaa, polttanut tupakkaa, pyyhkinyt hikeä. Puukkokin oli vähän tylsä. Tuliko sormeen haava? Tuliko siitä paljon verta?  Pitikö tehdä nenäliinasta oikein tuppo? Mutta reikä tuli valmiiksi.  Mikä lienee reikä;   ihmisen tekemä johonkin tarpeeseen. Maailma täynnä reikiä.  Nyt … Lue loppuun

Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, runoilijat, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , | 4 kommenttia

Syyssonaatti

Tuuli tarttuu ojanpenkalla kasvaviin, siihen kuivuneisiin  kaisloihin. Kuiskauksia, viestejä vuosimiljoonien takaa, meri on joskus ulottunut tänne saakka.  Hiljaista  musiikkia, jota ihmiskorva säikähtää. Kaislojen sonaatti kuuroille korville.

Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, Luonnonsuojelu, mynämäki, runoilijat, sano suoraan | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Kultasaderahapuu

Kultasaderahapuu kasvaa pankin edessä. Ihmiset kiiruhtavat sen ohi vakavina pankkiautomaatille. Joku sentään vilkaisee kultaisia lehtiä, hymähtää. Köyhät tuskailevat köyhyyttään niin, että pahaa tekee. Rikkaat mutristavat suutaan, rypistävät otsaansa ja kiiruhtavat nyreinä kultarahasadepuun ohitse, painelevat notkein sormin pankkiautomaatin näppäimiä. Lapset keräävä … Lue loppuun

Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, yhteiskunta | Avainsanat: , , , , , | 2 kommenttia

Syyskuu

Aamulla puutarhassa on sumua. Se tiivistyy krassin lehdille pisaroiksi, ja ne laskevat mäkeä lehteä pitkin. Jäävät riippumaan lehden reunaan käsiään venytellen, hilpeästi. Kun auringon ensimmäinen säde osuu vesihelmeen yllättäen sen sisällä näkyy pienen pieni sateenkaari. Pisara iroittaa otteensa ja hyppää … Lue loppuun

Kategoria(t): eläkeläiset, mynämäki, sano suoraan | Avainsanat: , , , | 6 kommenttia

Syksyistä pihlajanmarjaromantiikkaa

Kettu katseli pihlajanmarjoja vesi kielellä. “Happamia”, se harmitteli. Ja lähti pois. Tuli akka pajukorin kanssa, riipi marjat koriin. “Pitää keittää sokerin kanssa monta tuntia ja  kaataa jaloviinapullollinen sekaan.” Muisti akka ja meni pois. Kotona ukko löysi kaappiin kätketyn jaloviinapullon. Joi. … Lue loppuun

Kategoria(t): eläimet, ihmiset, mynämäki | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Syksy

Syksy on puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. Hullu ystäväni, punaposkinen omena. Koskaan et tiedä, saatko suuntäyden makeaa vai niin karvasta, että silmiin nousee vedet. Hullun lailla leivon omenapiirakoita: hulvattomasti kanelia ja sokeria päälle!

Kategoria(t): eläkeläiset, ihmissuhteet, mynämäki | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia