Runoraatia tervehtii riemulla. Tervehtii riemulla vetäjää Minna Joenniemeä ja ähisevää Jukka Virtasta, tervehtii nuoria runoilijoista sekä raatilaisia.
Loistava runoraati esittäytyi eilen Helsingin taiteiden yössä ja vieläpä suorassa lähetyksessä.
Runoraati on malliesimerkki hyvästä kirjallisuusohjelmasta, sellaisesta jokapojalle tarjotusta tasokkaasta runorepostelusta.
Sen vetäjän Minna Joenniemen hymyilevän ja kannustavan, koreilemattoman mutta huumorintajuisen persoonan varassa on paljon.
Loistavana täydentäjänä ikinuori eläkeläinen, runoilija itsekin, Jukka Virtanen, ajaton ajattelija, joka on kuin kotonaan nuorten joukossa.
Ja eikä sitten muuta kuin vieraat istumaan ja runoja kuuntelemaan! Arvoa antaa myös sille, että runoja lausuvat näyttelijät, jotka saavat runon elämään. Kuultuna ja omin silmin nähtynä runo aukeaa helpommin kuin yksin kotona luettuna. Tai ainakin saa heti jostain kiinni, pidempi pohdinta voi jatkua koko illan.
Aikaa on uhrattu myös runoilijoiden lyhyelle esittelylle. Sekin on tehty huolella vaikka pienin vedoin. Kaikenlainen tyhjä jaarittelu monesti on vain kiusallista. Tekijät eivät yritä liikoja mutta tietävät mitä tekevät.
Runoraadin Taiteiden yön teemana oli lama.
Pisteitä jakelivat Jukka Virtasen lisäksi filosofi Pekka Himanen, kirjailija Raija Oranen ja sarjakuvataiteilija Ville Ranta. Loistavia persoonia kaikki.
Ja runoilijat: Risto Ahti, Anja Erämaja, Tommy Tabermann ja Helena Sinervo sekä ensimmäistä kertaa runoilijana esiintynyt räppäsi Asa.
Runon keinoin tavoitettiin lama ja sen tunnot, potkittiin lamaa päähän. Runoilijat antoivat ihmisille toivoa, se löydettiin ihmisestä itsestä: rakkauden voima, ihmisen arvokkuus, täysillä eläminen.
Parhaiten lamaa valottavaksi runoksi raati julisti Risto Ahdin Muistin ja unohduksen, josta päällimmäiseksi jäi tunne, että elämä voittaa. Kaiken kamaluuden keskellä toivo.
Runoraati pystyi siihen, mihin vain harva kirjallisuusohjelma: yleisön ottamiseen, ilon välittämiseen katsojillekin konstailematta, aidosti. Myös raatilaisten valinnat ovat onnistuneita: sanavalmiita ihmisiä, lämmintä kritiikkiä, myötäelämistä ja huumoria.
Erityispisteet kirkassilmäiselle nuorelle filosofille Pekka Himaselle; ihan järkeväkin puhe voi hurmata. Siinä on mies joka ei pelkää mitään. Tämä filosofi pitäisi pintansa taatusti olutta tarjoavien anniskelupaikkojen viisastelijoiden pöydissäkin ja pääsisi intiimien ihmissuhteiden rakentamiseen ilman teon tekemisen tarkoitustakin.
Voit lukea Runoraadin runot Ylen nettisivuilta.
Hymyilevä eläkeläinen 
Sen lisäksi, että allekirjoitan heti sen mitä sanoit Minna Joenniemestä ja Jukka Virtasesta, voisin vielä kirkaista niille kiitoksen. (Ja Virtanen on pysynyt luotettavana kuin luonnonlaki. Tykkään aina eniten niistä runoista joille se antaa 8-9 pistettä.)
Ja kuinka hyvin se sopeutuu sinne nuorten joukkoon, on varmasti syntynyt 1940-luvulla. Harvat niin vanhat ovat edes järjissään.
Älä muuta viserrä! (Ja tähän merkitsevästi virnuileva hymiö.)
Voi hiiskatti sun kanssas. Olet justiinsa sellainen liukas luikku, joka haluaa härnätä, ja jota ei saa kiinni, mutta johon nopeasti kiintyy.
No entäs sun kanssas? Käykää ihmiset kattomassa Erikeeperin Hätähuudoista kuka alotti härnäämisen.
(Ja liukas luikku?! Taas täytyy valvoo koko yö.)
Armoa, armoa, perun kaikki puheeni! Ihana linnunpönttö, visertelyä ja lepertelyä, pääntaputuksia ja lentosuukkoja! Kauniita unia, suloinen ihmisyksilö!
No voi hauskis, kiitos samoin!
Kyllä te nyt aliarvioitte Virtasen Jukkaa; ”syntynyt 40-luvulla ja vielä järjissään….”No huh!
Jukka Jalmari Virtanen on syntynyt 25. heinäkuuta 1933 Jämsänkoskella ja on kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, sanoittaja, näyttelijä, lausuja ja laulaja. Tsekkasin, kun aloin epäillä tuota ”40-lukua”.
Me 40- ja 50-luvuilla syntyneet olemme Jukkaan verrattuna jo ihan kalkkiksia, sillä tällä äikällä peuhaa kovalevy vielä virein kierroksin. Näyttää kasvatteneen pitkän rokkitukankin: näin Satakunnan Kansan kuvasta. Jukka osallistui Rock-Futikseen Raumalla. Hurraahuudot hänelle!!
Kiitos Maria. Viittauksella ei-järjissään olijalla tarkoitin lähinnä itseäni. Tuo Pöntöksi nimetty on mitä todennäköisemmin soma nuorukainen, jolla toimii kaikki.
Tässähän liimapurkiltakin lipsahti hymynkare naamalle kun luin postauksen kommentteja.
Tulin tänne oikeastaan kiittämään Hymyilevää tuosta Runoraati-vinkistä. Olisi jäänyt katsomatta. On vieläkin kyllä, mutta vinkin ansiosta nauhalla.. tai eihän se mitään nauhaa ole.. mitä lie kovaa levyä.
Ihanaa kun joskus naurattaa!!