MIETISKELIJÄ: Syrizan menestys harmittaa oikeistoa, jopa pelottaa

Varsinainen ilonpilaaja on HS:n ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski, joka aamun lehdessä (29.1.) Merkintöjä – palstalla nurisee Kreikan vaalinen tuloksesta. Mies hinkkaa Syriza-puolueen mahtavaa voittopokaalia naarmuille oikein santapaperilla.  Epätoivoisesti.

Niin vasemmistolainen Syriza kuin oikeistolainen Itsenäiset kreikkalaiset -puolue, saavat kuulla kunniansa siitä, että “ovat koko 2010-luvun  johdonmukaisesti  käyttäneet natsi-Saksan synkkää muistoa politiikkansa käyttövoimana“.  Ajatellaanpas nyt toisenkin kerran: Tuntuu jotenkin pelottavalta, että nuo natsi-Saksan tekemät rikokset ihmiskuntaa vastaan pitäisi unohtaa!

Kreikkalaiset saivat toisen maailmasodan aikana tuntea  natsi-Saksan tuhovoiman myös omassa maassaan mitä raaimmalla tavalla, tuskin koskaan he unohtavat saksalaismiehityksen aikoja.  Ja epäilyksiä kreikkalaisissa taatusti herättää se, että  Saksa on nyt ohjaamassa EU-politiikkaa: tuhon tiellä ollaan, sen nyt näkee sokea kepilläänkin! Ja jos Kreikka on pyytänyt Saksaa maksamaan sotakorvauksia Kreikan tuhoamisesta, niin  samoinhan ovat tehneet suomalaisetkin pyytäessään saksalaisilta korvauksia Lapin polttamisesta.

Aittokoski tukistaa Kreikan uuden hallituksen jäsentä Panos Kammenosta mm. siitä, että hän kirjoitti vuonna 2013: “Saksa aikoo alistaa Euroopan orjuuteen, mihin se ei kyennyt ensimmäisessä eikä toisessa maailmansodassa.”  Mutta tottahan mies puhuu:  kuka tahansa voi omin silmin ja kukkaroin todeta, että Saksahan tätä EU:ta johtaa ja määrää kaapin paikan, hätää Kärsimässä ovat Espanjat, Portugalit, Italiat….

Kreikalla on vuosikymmenten takaiset hyvät suhteet Venäjään. Yhtenä yhdistävänä tekijänä ortodoksinen uskonto. Tosin aikojen kuluessa nuoleskelijoiksi ovat tulleet myös kommunismia kannattavat. Nykyään varmastikin taas yhteinen uskonto yhdistää  ja ehkä Venäjää helposti nuoleskelevat myös ne, jota luulevat Venäjän olevan  vieläkin kommunistinen maa…

Tuokin mietityttää, että nyt Venäjän pakotteista EU:ssa keskusteltaessa, Kreikka voi yksin tyrmätä koko ajatuksen, ellei sen vaatimuksia Kreikan velan kohtuullistamiseen oteta vakavasti…

Hän katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen

Kari Kesäläinen, Hyväkorvainen mies
turbator, Turku 1914

Kari Kesäläisen esikoisromaani Hyväkorvainen mies määritellään kirjan takakannessa näin: “ …raadollinen avainromaani vuosikymmenistä Turussa, ja samalla vahva kohtaaminen suvun historian kanssa.”

Hyväkorvainen mies viis veisaa minkäänlaisista määrittelyistä: kirja on kokemus ja seikkailu lukijalle. Se on sekä todellista että liioiteltuakin seikkailua normien ulkopuolella, elämäniloa, kaveruutta, kovien karjujen ronskia puhetta, viinaa ja elämän muita nautintoja. On osattava kiivetä puuhun ja osattava juoda valkoviiniä puun oksalla kukkuen, on osattava hengittää kesäistä turkulaista ilmaa sekä konkreettisesti kusetettava kantaravintolan portsaria.

Niinpä: ennen sitä osattiin sydämen pohjasta viinan kanssa lotrata! Säännöt hittoon: Otto-papukaijan lailla huuda sinä lukija elämisen iloa!

Hyväkorvainen mies on myös Kesäläisen  luotausta omasta lapsuudesta, karjalaisjuurista. Miehen lämmin suhtautuminen ihmisiin ja elämään on perua noilta lapsuuden ajoita;  lapsena  tarpeeksi rakkautta saanut ei huku ja löytää oman tiensä, vaikka täysikasvuiset naisihmiset tuottaisivatkin pettymyksen. Vallan hurmaava on muistuma Kesäläisen Karjalan ajoita isästä ja pojasta: siinä on opiksi otettavaa nykyajan vanhemmille ja opettajille. Vanhoilla asuinsijoilla Karjalassa käynti äidin kanssa on kaikessa koomisuudessaan liikuttava.

Kesäläisen kirja kannattaa ahmia jo pelkän  Kari-Joakimin herkkukuhafilereseptin vuoksi!

Kari Kesäläisen Hyväkorvaisesta miehestä varmaankin moni iäkäs turkulainen löytää ainakin tutun ravintolan, tunnistaa 70- ja 80-luvun ravintolafilosofeja, runoilijoita ja elämäntaiteilijoita. Vapaudella oli hintansa, iloinenkaan elämä ei ole pelkkää  ruusuilla tanssimista, vain vahvimmat selvisivät.

“ Hän nojasi ikkunalautaan ja katseli pilvien pimennysleikkiä kuun kupeella. Miten ne hetkeksi nappasivat kuun valon ja ohi liikkuessaan luovuttivat sen takasin kuulle. Hän sytytti savukkeen ja katsoi hetken kuun ohi suoraan taivaaseen.”

Laajoen taikuri pelasti pitkäpiimäisen kotiseutuperformanssin

Täältä tulee lääkettä taikurin ja lohikäärmeen voimin!
*
Sokeri on pohjalla, sanotaan. Se tuli todistettua lauantain (4.10)  Mynämäen yhteisötaidetapahtumassa, jossa väsyneen taidenauttijan virvoitti eloon ennen kaikkea Turun Taideakatemian opiskelijoiden  riemukas ja taidokas esitys Laajoilla. Taikurin pupujussin taikomisessa oli sitä taikaa, jota epätoivoisesti etsittiin lähes kahdeksan tuntia eri puolita Mynämäkeä.

Tapahtuma oli   nimetty Taianomaiseksi kiertueeksi. Taikaa oli koottu yhteen ihan kansanvälisin voimin,  potkua antamassa Saaren kartanossa työskentelevät performanssiekspertit, kokoavana voimana yhteisötaiteilija Pia Bartsch. Tuloksena oli valitettavasti vain väsyttävä  bussiajelu yhteislauluineen.  Mukana oleva matkailija ei aina päässyt mukaan hassunhauskaan, yhteisöllisyyteen ollenkaan.
Ampiaispesä puuseen ovessa.

*
Kotiseudun kiertoajeluna ilman teennäisiä taiteeksi tarkoitettuja  esityksiä juttu olisi ollut ihan mainio: ihailin erityisesti bussinkuljettajan taitoa peruuttamalla ajaa parisataa metriä peltotietä, ihailin pellolla yksinään möyryävää traktoria, osallistuin muina miehinä lintutornin kupeessa keskusteluun sokerijuurikaan viljelystä, näin ihka aidon puuseen ja sen ovessa oikean ampiaispesän… olihan sitä. . Yhteislaulu bussissa  tietty herättää aina hilpeyttä ellei sitten saa eläytymään aina oksennukseen  tunteeseen saakka.

Penan pojat – hurmureita!

Laajoilla vasta tuli pelastus.  loma- ja hoitokoti Laihon herkullinen lounaspöytä ja Penan poikien laulut. Mutta se makein sokeri oli kyllä Turun  taideakatemialaisten  elävä taikatemppu eli taikuri, joka yritti taikoa jäniksen. Se iski suoraan suoneen niin lapsia kuin aikuisia. Sitä paitsi yleisö otettiin mukaan upeasti. Siinä sai tavallinen  rahvaskin kilkutella ja kalkutella sekä päästellä muitakin ääniä. Ja koko juttu oli ryhmän ihkaomaa tekoa! Pelastitte koko taianomaisen kiertueen!

Pelastava, kaamea lohikäärme!
*
Vaikka koko kiertoajelu muistutti enemmänkin pitkitettyä etelänmatkojen opastettua bussikierrosta  alkuperäisasukkaiden kylissä, sen kesti  lähes mukisematta. Onhan meillä mynämäkeläisillä kokemusta, kun meillä on kuntarajat ylittävä yhteisöllinen  Akseli!

Kuka on istunut tuolissani?

Kertomus käynnistä
Kaarina Kaikkosen näyttelyssä
Uuden kasvun aika
Wäinö Aaltosen museossa.

Kuvat: Marko Vuorinen

Muistan kuinka lapsena jokainen pyykkipäivä oli seikkailu. Pyykit pantiin naruille ulos kuivumaan. Ojentelin äidille pyykkipoikia. Lakanat, tyynyliinat, paidat, mekot lepattivat tuulessa kuin olisivat lentoon lähdössä. Joskus oli pakko juosta päin isoa lakanaa vaikka se oli kiellettyä.  Joskus äitikin nauroi eikä torunut. Pyykit lauloivat seikkailulauluja, lips ja läps päin naamaa.

Tyynellä ilmalla pyykit roikkuivat hiljaa hengettöminä. Vieraiden ihmisten paidat, mekot ja alushousut. Joskus narulla kuivui valkoisia lakanoita, joissa oli virkatut pitsit. Joskus näki paikatun lakanan tai paidan, jonka hihansuut olivat kuluneet ja kainalossa iso reikä. Silloin ymmärsi miksi ei ollut oikein sopivaan jäädä tuijottamaan vieraiden kuivumassa olevaa pyykkiä.

Ilman tuulta paidat itkevät pyykkinarulla hylättyinä.

**

Museon veistossali täytyy yhdestä ainoasta teoksesta. Se ulottuu kattoon saakka. Siinähän on selvästi maisema! Teoksella on nimi: Ja tyhjyys lepäsi. Teos häkellyttää, se uhkuu voimaa. Kun katson tarkemmin, huomaan sen rakentuvan sadoista ja taas sadoista takeista ja muista vaatekappaleista. Mistä lie lumppukasoista löytyneitä. Mutta ihme ja kumma:  ihmisten vaatteissa on säilynyt kuin jokin ihmisen  ajatus, ponnistelu, yhdessä tekeminen, joukkovoima. Sen voi vieläkin haistaa. Meri ja veri kuohuu.
**

**

No, johan nyt on markkinat! Tai ainakin markkinatalous. Tässä sitä ollaan turhuuden markkinoilla: on purkkia ja purnukkaa, kenkää ja kampaa, nappia ja nippeliä, huulipunaa ja silmätippoja. Voi tätä onnea!
***

***

Joskus on oltava hiljaa ja vain katsottava. Valo ja varjot leikkivät. On puhuttavakin kuiskaamalla, ettei kauneus säry, hajoa olemattomiin.

**

**

Kuka on istunut  tuolissani?

Mynämäkeläisten yhteinen kädenjälki

Mynämäkeläiset Aseman seudun ihmiset rakastavat laulua ja soittoa!
*
MITÄ SE ON?
Taianomaiselle kiertueelle 4.10!

Mynämäessä on ällistyttävän suuri harmaakivikirkko keskellä kylää. Sen antama opetus  riitti ennen vanhaan hengenravinnoksi. ´Vaan eipä riitä enää, nykyään mynämäkeläiset kaipaavat viihdyttävää yhteisöllisyyttä, mielenvirkistystä, kaikenlaista kulttuuriin viittaavaa toimintaa. Ja sitähän alkaa olla:  on kuoroja, on näytelmäharrastusta, on taidepiirejä…
Nykyisestä aktiivisuudesta saa näytteen  lauantaina 4.10. kun ottaa osaa Taianomaiseen kiertueeseen. Se vie ihmeellisten taide-elämysten äärelle. Oikein linja-autolla pääsee kierrokselle ympäri Mynämäkeä.

Mynämäessä on tapahtunut jotain sellaista, mistä puhuttiin jo runsaat 30-vuotta sitten. Silloin keskieurooppalaisissa suurkaupungeissa oltiin huolestuneista lähiöiden riehakkaasta elämästä, ilkivallasta, huumeista. Ihmiset tarvitsivat selvästikin toimintaa. Siispä lähiöihin kaikensortista kulttuuritoimintaa! Uskomatonta mutta totta: esimerkiksi Ranskassa saatiin loistavia kokemuksia. Varsinkin nuoret innostuivat.

Suomessakin  alettiin 70-luvun lopulla  hakea kuntiin kulttuurisihteereitä. Mutta usein nämä osoittautuivat enemmän virkamiehiksi kuin luovan toiminnan ystäviksi.  Kulttuurisihteerit lähinnä koordinoivat ja jakoivat avustuksia. Pian huomattiin, että jotain puuttui… puuttui todellista intoa!  Eikä sitä voi virkamies kassissaan kantaa.

Yhteisötaiteilija Pia Bartsch (oik.) ja Saaren kartanossa harjoittelijana olevan Lotta Häkkinen.
*
Nykyään kulttuurityötä tekevät armoitetut  kulttuurityöntekijät kuten Mynämäessä yhteisötaiteilija Pia Bartsch. Hän on toteuttanut hämmästyttäviä projekteja, eikä ole siis ollenkaan kunnan leivissä oleva “virkamies”. Hän on työskennellyt jo muutaman vuoden paikallisessa taiteilijaresidenssissä, Saaren kartanossa. Residenssiä rahoittaa Koneen Säätiö. Tästä kartanosta mynämäkeläiset saisivatkin olla ylpeitä, sillä juuri sen toiminta on tuonut raikkaita kansainvälisiäkin tuulahduksia Mynämäkeen.

Pia Bartsch on saanut esimerkiksi Mynämäen asemanseudun asukkaat  yhdistämään voimansa.  Asemanseudulla on  herännyt vilkasta kylätoimintaa, jossa kulttuurilla on päärooli. Innostusta on herättänyt mm. taidepolku, joka on ollut varsinainen kansainvälistymishanke. Kyläläiset ovat tehneet yhteistyötä kahden ranskalaisen kylän kanssa. Ja mukana on niinkin moderni taidemuoto kuin performanssi. Mynämäessä asuva läänintaiteilija Leena Kela on tehnyt niin Ranskassa kuin Mynämäessä yhteistyötä ranskalaisen performanssitaiteilijan kanssa.

Ja tänä vuonnakin on mukana kansainvälisyyttä: yhteistyökumppaneina ovat olleet Dublinin National College of Art and Design -korkeakoulusta valmistuneet taiteilijat sekä Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian opiskelijat. He ohjaavat nyt syyskuun viimeisellä viikolla työpajoja, joissa tulevan taianomaisen kiertueen reitillä nähtäviä teoksia valmistellaan.

Yhteistyökumppaneita Mynämäessä on paljon; Mynämäen mieslaulajat, Mietoisten lintuharrastajat, Laajoen alueen lapsiperheitä, Mietoisten maamiesseura ja  Mynämäen Asemanseudun kylät ry.

Ihmeparantajan saarnat satoivat omaan laariin. Jalovaara keräsi miljoonan lupaehtojen vastaisesti

Jos ministerin homma on paskahomma kuten tietämättömyydestä sakotettu Laura Räty on todennut, niin saarnaaminen se vasta paskahommaa onkin. Ministeri voi aina mennä sen taakse, että “minä en ole tehnyt mitään laitonta”, mutta maallikkosaarnaaja ei voi mennä tuonkaan lausunnon taakseni. Tämän on saanut kokea maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara, jota poliisi nyt epäilee rahankeräysrikoksesta. Siinä saarnaamishommassa tuli tuohta ovista ja ikkunoista, tileille kertyi yli miljoona euroa. Ehkä saarnaushommissa uupuneena  ei tullut kaikkia euroja kiireessä edes laskettua.

No, eihän tässä mitään, ihmeparantaja- saarnaajakin on palkkansa ansainnut, mutta sarvipäinen kiusaaja lienee ollut leikissä mukana, koska keräyslupaehtoja ei ole kovin tarkkaan noudatettu. Tietämättömyyteen on  tietysti tässä kohden armolahjoilla varustetun saarnaajatädin hyvä vedota, sillä Jalovaaran puheet eivät oikein edusta tätä päivää, eikä tiedon määrä oikein yllä peruskoululaisen tasolle. Tutkimusten mukaan vain häviävän pieni osa keräystuotosta on käytetty siihen mitä rahankeräyslupahakemuksessa luki. Siinä luvattiin:  “Suuri osa rahankeräysluvan puitteissa  kerättävistä varoista käytetään aineelliseen auttamiseen kotimaassa ja ulkomailla.”

Poliisi on hakenut Jalovaaraa vastaan turvaamistoimia, ettei tämä voisi käyttää epäillyllä rikoksella hankkimiaan rahoja yksinkertaisesti omaksi hyödykseen  ja miljoona euroa on siis jäädytetty. Näin tehdään rikoshyödyn takaisinsaannin turvaamiseksi.

Poliisihallituksen selvityksen mukaan yhdistys käytti hakemuksessa mainittujen hädänalaisten hyväksi kuitenkin vain murto-osa  tuotosta. Niinpä  Helsingin poliisille tehtiin tutkintapyyntö ja tutkinta aloitettiin elokuun alussa. Poliisi epäilee Jalovaaraa rahankeräysrikoksesta, yli miljoona euroa on hankittu Rukousystävät-yhdistyksen nimissä vuosina 2009-2013. Asian on vanhvstanut tutkintajohtaja Hannu Männikkö. (Ilta-Sanomat 12.9. -14)

Pakina: Uusi yhdistys Lääkärit ilman moraalia! Liity ja nauti!

Pääkaupungin sosiaalitoimen apulaiskaupunginjohtaja yritti tutustua monenmoisiin lausuntoihin, kaavakkeisiin, tilastoihin ja organisaatiokaavioihin, mutta se oli kovasti ikävää puuhaa.  Enimmäkseen hän tarkastelikin lääkärinä  ja muissa sivuhommissa takavuosina toimessaan käyttämäänsä verosuunnittelua. Arveli, että nyt olisi korkea aika luopua  tästä kylläkin  hyödyllisestä suunnittelusta.

Kun urakehitys kehittyi entisestään, hän huomasi olevansa sosiaali- ja terveysministeri. Nyt sitten ministeriraukka hoksasi, että olisi   korkea aika piirtää oma puumerkkinsä  politiikan kenttään. Eikä aikaakaan, kun puhua hönki pääministerin tavoin puuta heinää.

– Ikävintä tässä on se, että köyhät – tiedättehän tuon pikku ryhmittymän, joka hankkii alle 2100 euroa, tai niillä main, kuussa.  Tämä ryysyläisköyhällistö älähti lausunnostani ja alkoi napista, huokaili ministerirouva selittäessään  puutaheinääpuhettaan toimittajien ristitulessa.
– Pirustakos  näihin kysymyksiin osaa taivaan enkelikään aina vasta, sitä paitsi toimittajat kääntelee ja vääntelee kaikkia sanomisia.

– Lirissä ollaan, tuumi ministeri ja soitti pääministerille.
Ymmärtäväisenä rennosti pukeutuvana miehenä pääministeri selfiekuvan ottamisen jälkeen antoi  lausunnon ministerirouvan kyvyistä, jotka ovat valtavat.
– Sanon  rehellisesti, että kaikki on ok. En ota tähän veronkiertoon – eiku verosuunnitteluun –  mitään moraalista kantaa, kommentoi pääministeri.

Puolueaktivistit päättivät perustaa uuden järjestön lääkäri-ministeri -rouvan auttamiseksi. Perustettiin siltä seisomalta Lääkärit ilman moraalia -järjestö ja päätettiin, että siihen voi juhlan kunniaksi liittyä myös herra totuuden torvi pääministeri.

– Moraalia meillä ei ole, totesivat puolueen johtohahmot yhdestä suusta ja pääsivät hekin  tähän moraalin  polun alun ja lopunkin kadottaneiden lääkärien kansainväliseen organisaatioon yhdessä valelääkärien kanssa.

Usko tai älä: väkivalta on maailmassa vähentynyt

Sota ei ole leikin asia.

*

Asiaa on tutkittu: sotia on nykyään vähemmän kuin ennen. Murhat  ovat kuolinsyynä nykyään moninkertaisesti yleisempiä kuin kuoleminen sodassa.

Tuntuu hiukan uskomattomalta juuri tällä hetkellä. Mutta näin  väittävät useatkin tutkijat. Onhan se sitten uskottava. Murhia on tutkimusten mukaan aikaisempaa vähemmän, kidutusta ja muita epäinhimillisiä rangaistuksia ei käytetä läheskään yhtä usein kuin ennen ja orjuus on paljolti jo kadonnut. Lasten, naisien  ja mielisairaiden kohtelu ei ole niin väkivaltaista kuin ennen. Samoin eläimiä kohdellaan aikaisempaa paremmin. Näyttää siltä, että on koettu oikeuksien vallankumous.

Asiasta kirjoittaa tutkija Pertti Joenniemi aamun (25.8.-14) Turun Sanomissa. Mielellään lukee näin hyviä tutkimustuloksia juuri nyt, tässä sodan uhan varjossa.  Useat tutkijat eivät kuitenkaan ota kantaa sotien lisääntymiseen tai vähenemiseen tulevaisuudessa, kirjoittaa Joenniemi. Poikkeuksena hän mainitsee Oslon rauhantutkimuslaitoksen, jossa tutkijat ovat päätelleet sotien  olevan edelleen vähentymässä, jopa kolmannekseen vuoteen 2050. Pikkuisen Joenniemeä kuitenkin hirvittää: ydinaseita on edelleen valtavat määrät ja suurvallat ajoittain lähes sodan partaalla.

Saavutammekohan koskaan tilannetta, jossa sotien syyt poistuvat? Nämähän tunnemme: etniset ja uskonnolliset  erimielisyydet, taloudellinen eriarvoisuus eli rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen, luonnonvarojen rajallisuus ja kilpailu niistä.

Monet hyvät asiatkin saattavat kääntyä päälaelleen eli olla  edistämässä sotien  tuhoisuutta kuten esimerkiksi teknologian kehitys ja sen sovellutukset.

Uskokaamme kuitenkin rauhan mahdollisuuteen kaikkialla maailmassa!

Cheek puntarissa

Cheek selätti stadionin perjantaina.
*
Nyt kun tämä Cheek-poika on laulanut pussinsa täyteen euroja esiintyessään  täydelle stadionille, on syytä tarkastella musiikkitaidetta hiukan lähemmin. Entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki oli kyllä vielä misterinä ollessaan selvästi sitä mieltä, että Cheek- pojan musiikki ei ole mistään kotoisin,  mutta ei Paavo paljon ole piitannut fiinimmästäkään musisoinnista kuten oopperasta.

Vasemmistolla menee muutenkin huonosti. Oikeistossa taas innostutaan ennemminkin Stubbin povihousuista ja twiittauksista kuin musiikista. Täysjärkiset tosin tviittaavat tuommoisille vain kintaalla. Politiikalla ei siis näytä olevan paljoakaan tekemistä musiikin kanssa. Viisasten kiveä on etsittävä muualta.

Kun rohkeasti kallistammekin korvamme kokeelliselle musiikille, löydämme monia selittäviä tekijöitä. Ymmärrämme nopeasti, että kaikki on musiikkia jos vähän kuuntelee. Törmäämme elämään ja olemiseen, haistatamme pitkät estetiikalle. (Tässä alankin lainailla rohkeasti TSn toimittajan Kari Salmisen  tämän päivän etusivun artikkelia Kaikki on musiikkia, jos vähän kuuntelee.)

Kokeellinen musiikki “asettuu tapahtumisen avoimuuteen.”  Jees!  John Cage julistaa, että mikä tahansa ääni voi olla musiikkia, Jeee! On kuunneltava elämän ääntä: Se voi olla revontulen tai perhosen siiven ääntä, ääniaaltojen liikettä vedessä, korvan erottamattomia mutta kehossa tuntuvia matalia taajuuksia tai kasvien vahvistettua ääntä, sitä löytyy tietysti rockista, hiphopista, konemusiikista, jazzista – mistä hyvänsä, kirjoittaa Tanja Tiekso kirjassaan Todellista musiikkia.

Lisää ajatuksia äänistä:  Olisi hyvä päästä eroon luokittelusta, joka rajaa äänet taiteeseen ja popkulttuuriin ja sulloo ne omine lajityyppiensä, esityspaikkojen ja vastaanottotapojensa karsinoihin. Musiikkia voi lähestyä myös hämmästellen. Musiikki ei ole oma maailmansa . Se on tässä maailmassa, ja  se on kaikkialla.

Korvat siis auki! Mutta John Cagen teos 4´33´´ voisi olla Cheekinkin laulannan ylittävä kokemus: teoksessa pianisti tulee paikalle mutta ei soita mitään. Soittamatta voi olla koko orkesterikin. Mitähän jos Cheekin kokeilisi…

Yahya Hassan: ”Olen vitun vihainen vanhempieni sukupolvelle”

Tanskassa asuva 19-vuotias runoilijaYahya  Hassan on saanut kokea varsinaisen kulttuurikasvatuksen, Koraanilla kasvattamisen  metodin: isä kasvatti oman uskontonsa ja kulttuurinsa mukaisesti poikansa lyömällä nyrkillä ja Koraanin riveillä.

Hassanin Tanskassa kirjoittamaa runokirjaa, jossa mies kiroaa saamaansa koraanikulttuurikasvatusta, on myyty yli 100 000 kappaletta. Nyt runoilja on jatkuvassa turvamiesten vartioinnissa, koska  esiinnyttyään Tanskan televisioissa  ja kerrottuaan mielipiteensä vanhempiensa uskonnosta islamista ja isänsä kasvatusmetodeista sai 27 tappouhkausta. Parhaillaan hän on Suomen-vierailulla.

Hassan syyttää vanhempiaan tekopyhyydestä. Hän kertoo (HS 23.8.) haastattelussa  halveksivansa sitä, kuinka vanhemmat tulivat Tanskaan parikymppisinä, unohtivat juurensa ja rellestivät mielensä mukaan, pahoinpitelivät lapsiaan ja menivät sitten moskeijaan rukoilemaan.
Hassanin mielestä hänen isänsä hakkasi hänestä häirikön ja nuorisorikollisen. 13-vuotiaana poika otettiin huosstaan. Siitä seurasi laitoskierre. Hassan  diilasi huumeita ja ryösti ihmisiä kadulla.

Noilta ajoilta on muistuma:

LYÖN TYTTÖÄ PÄÄHÄN/HÄN PITÄÄ EDELLEEN KIINNI LAUKUSTA/POTKU MAHAAN/POLVESTA PÄÄHÄN

Kotoa on muistuma:

VIISI LASTA RIVISSÄ JA ISÄ MAILA KÄDESSÄ/
JA ISÄN PELKO/ SE HELVETIN PELKO OLI KUIN TOTEEMIPAALU PERSREÄSSÄNI