Oi, runous!
Lyökämme käsi kätehen
sormet sormien lomahan!
Kun runoja julkaistaan pehmeissä tai kovissa kansissa, niitä ei juuri kukaan osta. Vanhoja runoja luetaan ja jotkut osaavat niitä ulkoakin. Naiset pitävät runoilusta ja runoilijoista. Miehetkin kirjoittavat runoja, eikä se ole ollenkaan akkamaista.
Suurin osa naisista ymmärtää runoutta. Vaikka mies kirjoittaisi niin sekavan runon, että se muistuttaisi syyrialaista kirjanpitoa, josta Mika Waltari on kirjoittanut Sinuhessa, että siitä ei edes Sett kaikkine paholaisineen saa selvää, niin nainen kuurnitsee runon taitavasti kuin piikalikka muinoin maidon.
Usein runoilijan läheiset ihmissuhteet saavat enemmän huomiota osakseen kuin runoilijan runot. Näinhän kävi vastikään runoilija Jenni Haukion, jota tituleerattiin puolisonsa nimellä lehtiotsikossa. Runotkin kyllä mainittiin.
Mutta on olemassa päinvastainenkin tapaus. Suomessa on jo vuosia levinnyt koteihin runo, jonka kirjoittaja pysyy piilossa. Runoa säilytetään jääkaapissa. Se on präntätty Valion luomumaitopurkin kylkeen.
Mutta kuka on kirjoittaja? Onko sen väsännyt kahvitauolla joku taitava mainosmies piirrettyään ensin lehmänkuvan? Kuka on tämä runoilija? Kuka tunnistaa?
Hauska tapa levittää runoutta, maitopurkissa! Runoa voisi tosin vuosittain vaihtaa, ehkä useamminkin. Tässä tuo ihana kesäruno, josta lehahtaa juojaa vastaan lehmän lempeä henkäys:
Pitkä on kesän kieli
kun se kurkottaa kohti,
kun lasken terälehdistä,
oletko minun tähteni täällä.
____________________________________________
Valion litran rasvaton luomumaitopurkki.
Hymyilevä eläkeläinen 
Aika rohkeasti väitetty, että ”suurin osa naisista ymmärtää runoutta”. Miten niin?
Väitän, ettei runon ymmärtäminen tai siitä kiksien saaminen ole sukupuolisidonnaista.
Hymyilevä syyllistyy nyt yksinkertaistukseen: se, että teinitytöt mieluusti väsäävät karseita runoja (kokemusta on) ja nyyhkivät vaalenapunaisia kyyneleitä, ei tarkoita että heistä kasvaisi runouden harrastajia, saati asiaan perehtyneitä oivaltajia.
Runon ratsun kyydissö pysyy yhtä hyvin mies kuin nainenkin, luullakseni myös transsukupuolinen.
Ilmaisin itseäni todella huonosti. Tuolla naisten runojen ymmärtämisellä tarkoitin sitä, että ovat ymmärtävinään, siis ottavat kritiikittömästi vastaan kuun konttamisen taivaalla ja heinänkorsien heilumisen, kukkien tuoksun. Eivät huomaa, että heinät, kukat ja kuut ovat vähän kliseisiä runokuvia.
Olen törmännyt netissä myös sellaisiin runoihin, jotka ovat tyhjää ilmaa. Toisaalta: haitanneeko tuo!
Kenenkäs runo tuo maitopurkkiruno on? Häh?
Maitopurkkiruno kuuluu ilmeisesti Suomen laajalevikkisimpiin runoihin, jolla on mahtava toisto. Joku ehkä on tehnyt Valion käyttämän mainostoimiston kanssa diilin, ettei runoilijan nimeä purkissa julkaista. Tai sitten runo on tempaistu jostain vanhasta pitemmästä, ei kovin tunnetusta runosta. Ehkäpä sen on sutaissut kiireissään joku mainostoimiston kesäapulaistyttö?
Onko se myös luetuin? Siitä en menisi takuuseen. Avatessani maitopurkin ei sen tekstejä ole ollut tapana vilkaista vaikka tölkki jääkin tönöttämään aamiaispöytään.
Lehmä ja maidon tarpeellisuus siitä kuitenkin tulee kivasti mieleen.
Olen täysin sinun kanssasi samaa mieltä siitä, että varmasti se on Suomen laajalevikkisin runo, mutta ei kuitenkaan luetuin. Ja siitäkin, että se on kiva ja hyvä.
Mutta etpä tiedä tekijää, arvaile edes!
Arvelen, että runo on Maitotytön tekosia. On laittanut ylös aatoksiaan kosmoskynällä tultuaan aamulypsyltä. Viimeistely on tapahtunut iltalypsyn aikaan, vähän ennen tupaillan alkamista.
Muutakaan selitystä en keksi.
Ei ole matotytön tekosia, ei. Ensin ajattelin, että runo on Tommy Tabermannin, sillä joskus oli jotain puhetta ilmassa, että runoja voisi olla vaikka matopurkien kyljissä, liekö Taberman esittänyt ajatuksen Uutisvuodossa?
Kysyin Valiosta, josta sain sähköpostissa viestin, että markkinointiosasto ei ole halunnut laittaa runon kirjoittajan nimeä näkyville. Runon kirjoittaja on Valion käyttämän mainostoimiston mies nimeltä Tomi Kontio.
Nyt herää kysymys onko Tomi Kontio kirjoittanut enemmänkin runoja? Mieshän on selvästikin runoillut ennenkin. Vai mitä?
Ajattele: Maitopurkkimiehen uudet runot!
Ihmeekseni veikkasin väärin runon kirjoittajaa, kun arvelin, että se on mainostoimiston kesäapulaistyttö.
Tässä nähdään, että jopa mainostoimiston miehet osaavat kirjoittaa mukavia pätkärunoja.
Onnittelut herra Tomi Kontiolle!
Huomaa Kaisa-Maria, että kirjoittaja oli mies. Eivät ainoastaan tytöt runoile!