Maon jumalallisista ihmeteoista kansa on pyörryksissä vieläkin

Maon henkilökultti TV 1:ssä tänään 28.3. klo 19.00, uusinta sunnuntaina  1,4. klo 15.00. Ylen Areenassa 30 päivää.

*

Ihminen uskoo mitä tahansa, vapaaehtoisesti tai pakolla.  Hurmiossa on hauska olla. Nuoret nostelevat käsiään ja huutavat suoraa huutoa idoleittensa konserteissa. Kuolemattomia ovat idolit, jumalia!  Umpiuskovaiset uskovat jumalolennon luoneen maailman, uskovat  joka kärpäsen kakkaan raamatussaan ja kaatuilevat. Jääkiekkofanit huutavat turuilla ja toreilla ja lyövät hurmiossa toisiaan turpaan. Kansanjohtajien riveistä vasta fanaatikkoja löytyy: vähäisin ei ole ollut Kiinan Mao Tse-Tung.

TV 1: ssä klo 19.00 saa  tänään  ja uusintana sunnuntaina 1.4. klo 15.00 perusopetusta siitä, miten Maosta tehtiin Kiinassa aikoinaan puolijumala, joka säteilee jumalatonta jumaluuttaan vieläkin.

Kiinassa tehtiin vuonna 1949 täyskäännös: kommunistinen puolue otti vallan  ja mahtava propagandakoneisto alkoi toimia.  Ilosanoman levityksessä  otettiin käyttöön mm. kaikki taidemuodot niin teatteri, kuvataide kuin kirjallisuuskin. Ja Mao, idän nouseva aurinko.

Mao, jolle me nyt nauraa hohotamme, käytti kuitenkin niitä samoja metodeja, joiden voimalla esim.  katolisen kirkon taivaallisia avaimia kantava päämies on päässyt valtaan ja sinnittelee  siellä. Paavilla oli alusta lähtien avainten ja muiden ihmeitä tekevien pikkutavaroiden kuten ristinkappaleiden, pyhimysten luiden ja pulloon lirautettujen veripisaroiden  ansiosta huomattava ero tavalliseen kansaan. Paavi on jopa erehtymätön, tai ainakin jääräpäinen, onhan maa ollut pannukakku  paavin oppien mukaan lähes nykyaikaan saakka.

Mao kuvattiin paavin tapaan salaperäisesti hymyilevänä humanistina. Kaikkitietävä ja taidoiltaan voittamaton! Hän  uikin kilometrikaupalla ja kirjoitti saman verran kirjoja.  Pyhiä  olivat Maonkin opit. Joka kansalainen luki ahkerasti Pientä Punaista kirjaa, josta löytyi apu kaikkeen. Toisinajattelijat olivat pian vailla päätä tai vähintäänkin kotiarestissa. Samat lääkkeet paavilla: pannaa sekä interdiktiä ja polttoroviokin oli sangen tehokas uskon vahvistuksessa.

Protestantit muistavat Lutherin paavin räikeimpien sumutusten ja kidutusten karsijana.  Kiinassa ovat jatkuvasti vieläkin toisinajattelijat vaarassa, vaikka Maon pitäisi olla tukevasti turpeen alla.  Nykyisellään jumaluuksista suurin, raha, on voittanut voittamattoman Maonkin. Paavi oppiensa vastaisesti on aina ollut liitossa rahan kanssa.  Kiinalaiset ovat  varuillaan vieläkin. Ei tunnu tämä uusi jumaluuskaan olevan köyhän asialla.

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläiset, ihmiset, mynämäki, politiikka, televisio, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

27 vastausta artikkeliin: Maon jumalallisista ihmeteoista kansa on pyörryksissä vieläkin

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Suuri raha taitaa omistaa katollisen kirkonkin (ainakin roomalaiskatollisen), mutta jokaiselle kirkkokunnalle tuo raha on hyvin tärkeä; joten näyttää siltä, että raha ratkaiseen sen taivaaseen menonkin—;DDD

    • Näinhän se on. Eräässä maassa eräs entinen kommunistikin on kuulemma maailman rikkain mies. Maon Kiinassa ihmiset kuolivat joskus alkuaikoina nälkään. Mitähän mahtaisi Mao sanoa nykyisestä Kiinan touhusta? Ja on siellä Pohjois-Koreassakin tällä hetkellä johdossa tosi ”huippuosaaja”.

    • Tosi Evakko sanoo:

      Kun raha kirstuhun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa………………
      Kohta on mainosta kirkoissakin varmaan pappi voi mainostauoilla käydä sakastissa välipalalla.

      • Ja viinimerkkejä kyllä pitäisi saada ehtoolliselle enemmän. Miksei joku konjakkikin olisi poikaa, ainakin talvisaikaan. Vanhukset saavat jo unilaakkeeksi konjakkitujauksen vanhainkodesissa, miksei sitten kirkko myöntäisi pientä lohtua eläkeläisille. Kirkossakäyntkin lisääntyisi.
        Katolisen kirkon kirstuun on jo kilahtanut vuosisatoja, sielujen taivaaseen vilahtamisesta ei ole varmaa tietoa, huhupuhetta ilmeisesti koko vilahtaminen.

  2. Anna Amnell sanoo:

    Katolisen kirkon ”rikkaus” on rakennuksissa ja taideaarteissa, ja nehän ovat museotavaraa, kunkin kansakunnan omaisuutta, jota museovirastot ym ankarasti valvovat. Ne tuovat turismilla rahaa maahan, elättävät kauppiaita ja palveluammattien harjoittajia.

    Katolinen kirkko on todellisuudessa huonoissa varoissa, se ei pysty maksamaan papistolleen kunnollista palkkaa – ja se on tärkein syy, miksi papeilla ei ole oikeutta mennä naimisiin. Sillä palkalla ei voisi elättää perhettä.

    Protestanttisissa maissa uskonpuhdistus merkitsi 1500-luvulla usein sitä, että kuningas (esim Englannin Henrik VIII ja Ruotsi-Suomen Kustaa Vaasa) ottivat kirkon omaisuuden itselleen, käyttivät sen sodankäyntiin tai kuningashuoneen rikastuttamiseen. Henrik VIII lahjoitti luostarit suosikeilleen, aatelisuvuille. Esim Downton Abbey, kuvitteellinen linna, samoin kuin oikea linna, jossa sarja on filmattu, on entinen luostari. Linan keskiosa, suuri sali on entinen munkkien ruokasali. Luostarit olivat sairaaloita, majataloja, kirkko opetti kansaa.

    Sairaanhoito ja kansanopetus romahtivat uskonpuhdistuksen jälkeen. Kesti parisataa vuotta, ennen kuin tuli jotain vastaavaa tuli tilalle. Uskonpuhdistukseen asti Suomi oli osa sivistynyttä Eurooppaa. Pojat opiskelijat ulkomailla kirkon rahoilla. Kansalliskirjastossa alkaa kesällä näyttely, jossa on esillä keskiajalla Suomessa käsikirjoitettuja tekstejä. Niiden olemassaolo on ollut julkinen salaisuus. Suomessa oli kirjoja ennen Agricolaa. Valitettavasti suuriosa noita arvokkaita käsikirjoituksia joutui Kustaa Vaasan tilikirjojen kansiksi.

    Suomessakin kirkon omaisuus on rakennuksissa, jotka ovat erittäin ahkerassa käytössä viikon jokaisena päivänä. Sunnuntaiaamu on vain pieni osa kirkon työtä.:) Helsingissäkin Tuomiokirkko ja Temppeliaukion kirkko ovat suosituimpia nähtävyyksiä. Viime kesänä teimme kotimaan kierroksen , ja lounais_suomen vanhoissa kirkoissa oli turisteja monista maista, vähemmän suomalaisia. Suurin osa kirkon työntekijöistä on muita kuin papistoa. Kirkko pitää huolta niistä, joita me muut emme usein jaksa sietää ollenkaan. :)
    Sallittehan hiukan faktaa tähän keskusteluun, joka haiskahtaa propagandalta. Kaikella ystävyydellä Blogisisko.

    • Nuo faktatkin ovat vähän niin kuin ne luetaan, eli turha on katolista kirkkoa puolustaa: Rahaa siellä on rutkasti ja mafiamiehet tuovat lisää. Ja oli rahaa tai ei, koko paavin sanoma on uskomatonta, nykyajalle vierasta ja pölyttynyttä uskottelua. Paavi kritisoi äskeisellä Kuuban-matkallaan esimerkiksi kommunismia ja siis marxsismia sanomalla, ettei se oli tätä päivää. Joo, ei vanha mies huomaa, että oma edustamansa oppi vasta nykypäivästä jäljessä laahaankin, on aataman aikaista kaikkine manaajineen ja pyhine käärinliinoineen, aborttikieltoineen ja pappien lapsiin sekaantumisineen.

      Mitä tulee Kustaa Vaasan suorittamaan kirkon omaisuuden takavarikointiin, niin sehän oli vallan oikeaan osunut toimenpide! Kirkko maksoi nyt veroa kuninkaalle siitä mitä oli pakolla ottanut kansalta. Viisashan Kustaa Vaasa oli ja ilmeisesti myös oikein ymmärsi, mitä Luther opetti: sielu ei taivaasen vilahda vaikka raha kirstuun kilahtaakin, ja pyhäinjäännökset voisi kantaa sinne, minne ne terveen järjen mukaan kuuluvatkin.

      Kansanopetukseen katolinen kirkko ei puuttunut mitenkään. Vasta uskonpuhdistuksen jälkeen alettiin kansalle opettaa lukutaitoa, koska haluttiin, että ihmiset itse voisivat lukea Raamattua kuten Luther opetti. Ei katolin kirkko siitä välittänyt, päinvastoin, kirkonmiehet puhuivat latinaa ja tuskin edes osasivat kansan kieltä. Ja epäilyttää kyllä se katolisen kirkon sairaanhotokin: manaajia kuulemma vieläkin käytetään enmmän kuin oppia saaneita lääkäreitä. Pyhiinvaellus ja lahjoja kirkolle niin paranee tauti kuin tauti. Mitä tulee tilikirjojen kansiksi joutuneisiin kopioituihin teksteihin, ne latinankielisinä tuskin inspiroivat protestantteja, mikä tietysti on hiukan harmillista näin jälkikäteen.

      Kirkkorakennukset ovat nähtävyyksiä, totta. Jotain suuruudenhulluutta kyllä on nähtävissä
      noissa valtavissa katedraaleissa ja suomalaisissa kivikiroissakin: kansanmiehethän noilla työmailla raatoivat ehkä pelkästä jumalanpelosta ilman palkkaa. Varsinkin katolinen kirkko osaa taitavasti hyödyntää kirkkojaan, sillä turistit tuovat rahaa. Kirkkojen käyttö muuhun kuin tyhjille salille puhumiseen on ainakin täällä maaseudulla lähes olematonta ja vähänkin maalliselle haiskahtava esitys kielletään. Esimerkiksi haitari uskonnollisen musiikinkin soittamiseen on ollut pannassa.

      Lopuksi sitten kyllä on myönnettävä, että protestanttinen kirkkon on huomattavasti ryhdistäythyt naispappeineen ja homojen hyväksymisineen ja ruoka-apukin köyhille on sitä oikeaa laupeudentyötä.

  3. Anna Amnell sanoo:

    Nykyajalle vierasta? Kristittyjä on maailmassa tällä hetkellä 2 miljardia 280 miljoonaa, ja määrä kasvaa koko ajan. Kristittyjä vainotaan eniten Pohjois-Koreassa.

    • Ei kristittyjen määrä todista opin nykyaikaisuudesta. Juuri entisissä kommunistimaissa ihmiset kääntyvät helposti mihin tahansa uskoon. Samoin joissain meikäläisittän ajatellen takapajuisissa maissa on helppo saada ihmset kääntymään kritityksi tai vaikka muslimiksi.. Pohjois-Koreassa tuskin yksin kristittyjä vainotaan.

      On eri asia puhua jostain katolisen kirkon patavanhoillisesta opista kuin yksitysten ihmisiten uskosta tai uskomattomuudesta. Uskonto on rituaali, jota monet haluavat noudattaa, ja näitä uskonnollisia rituaaleja on toki satoja muitakin kuin kristinusko. Ja kristinuskossakin on tolkullisia tapoja uskoa, mitä tolkullisuutta ei paavi kirkkoineen tänä päivän ollenkaan edusta. En missään tapauksessa kiellä, etteikö tuo kummallinen usko olisi joillekin ihmisille ihan vilpittömästi tärkeä, mutta jos usko alkaa kieltää elämän realiteetteja tai tieteen savutuksia tai lääketieteen parannuskeinoja ollaan kyllä menossa päin sitä kristittyjen helvettiä.

  4. anuh sanoo:

    Anna Amnell kirjoitti:
    ”Katolisen kirkon “rikkaus” on rakennuksissa ja taideaarteissa”

    Tälle faktalle olisi kiva saada jotain puolueetontakin vahvistusta? Muuten haiskahtaa hiukan propagandalta..

    ”jos usko alkaa kieltää elämän realiteetteja tai tieteen savutuksia tai lääketieteen parannuskeinoja ollaan kyllä menossa päin sitä kristittyjen helvettiä.”

    Juuri näin.

    • Anna ehkä tarkoittaa Sixtuksen kappelin freskoja, näitä Botticellin, Signorellin ym. tekemiä töitä sekä Michelangelon tekemiä kattomaalauksia ja näihin verratavia taideteoksia paavin takahuoneissakin. On siinä rahaa kiinni, lujassa kuin tattarin piki ja terva!

      • anuh sanoo:

        Juu, mutta taatusti Vatikaanilla on ihan ehtaa rahaakin melkoiset läjät. Se, ettei pappien palkat päätä huimaa, ei kerro vielä mitään kirkon rahavaroista.

      • Niinpä, palkkojen maksuhan on kunnon markkinataloudessa vain yhtiön kuluerä, joka täytyy saada mahdollisimman pieneksi. Ja tuo paavinkirkon rahakirstuhan on ahdettu täyteen vuosisatojen saatossa. Sitäpaitsi paljon on puhuttu, kirjoitettu ja tehty elokuvia mafian osuudesta paavin omaisuuteen. Mikä mainio rahanpesupaikka… Muistat kai Kummiset-filmit?

  5. Anna Amnell sanoo:

    Miksi ottaa aina huonoja esimerkkejä uskonnosta? Sillä on valtava vaikutus meihin ihmiisiin, sillä me olemme kuolevaisia.

    Otetaan vaikkapa Michelangelo, joka oli hurskas mies. Hänen kirjeenvaihtonsa Vittoria Colonnan kanssa käsitteli syvällisiä uskonnollisia kysymyksiä. (Markiisitar Colonna kävi kirjeenvaihtoa sihteerinsä välityksellä.) Ihmiset olivat tuolloin tosissaan uskonnosta. He eivät olleet täydellisiä aivan niin kuin emme ole mekään, mutta he tunnustivat epätäydellisyytensä.

    Rutto, väkivalta, julmuudet, sodat, sairaudet, elämän arvaamattomuus ja lyhyys synnyttivät tuona aikana ihmisille syvän kaipuuun Jumalaa kohtaan. Syntyi renessanssi ja uskonpuhdistus, sillä ihmiset kokivat, että mikään muu ei riittänyt. Ihminen uudistui tuona aikana ja tuli optimistiseksi, alkoi tutkia maailmaa.

    Köyhien kehitysmaiden ihmiset kohtaavat meidän aikanamme elämän karuuden ja ihmisen oman heikkouden. He eivät tyydytä itseään kevyellä ja pinnallisella tavalla kuten me eurooppalaiset, jotka kuvittelemme hallitsevamme elämää, mikä ei ole tietenkään totta. Me olemme kyynisiä ja kyltymättömiä, mutta meidän väheksymiemme kehitysmaiden ihmiset arvostavat ihmisten läheisyyttä, perhettä, lapsia, uskontoa. Niissä maissa on optimismia.

    Muistan hyvin Kummisedän. Katsoin vähän aikaa sitten kaikki kolme osaa peräkkäin, uudestaan. Sehän on kuin renessanssin elämää hyvässä ja pahassa. Hyvääkin oli. Muistatko, miten Kummisetä kohtasi paavin, murtui, ripittäytyi? Muistan myös sen, että Kummisetä on romaani ja elokuva, ei dokumentti mafian ja katolisen kirkon suhteista.

    • anuh sanoo:

      Anna A: ”Miksi ottaa aina huonoja esimerkkejä uskonnosta?”

      Miten niin AINA? Kyllä uskonnon puolestapuhujiakin riittää pilvin pimein. Ja uskonnolla on ollut niin ylivoimainen ote tavallisista ihmisistä, että uskontojen huonoja puolia on pidetty pimennossa jo ihan riittävän monta tuhatta vuotta.

      ”Me olemme kyynisiä ja kyltymättömiä, mutta meidän väheksymiemme kehitysmaiden ihmiset arvostavat ihmisten läheisyyttä, perhettä, lapsia, uskontoa. Niissä maissa on optimismia.”

      Niissä maissa on myös kansanmurhia, diktaattoreita, kaikenlainen väkivalta on osa kulttuuria ja arkipäivää ihan eri tavalla kuin täällä, naisten ja lasten asema on kammottava jne. Ja ehdottomasti suurin kapula asioiden parantamisen rattaissa noissa maissa on nimenomaan uskonto ja perinteet, nuo henkisen jämähtäneisyyden kulmakivet.
      (Ja ota nyt huomioon, että puhun tässä uskoNNOIsta, en USKOSTA.)

      Sulla on muuten aika ihmisvihamielinen asenne länsimaisia ihmisiä kohtaan, Anna… Mistä moinen kyynisyys? Mun ystäväpiiri on ainakin täynnä ihania, lämpimiä, syvällisiä ihmisiä, ihan tavallisia, eivät mitään hulluja piittaamattomia pintaliitäjiä. Päin vastoin, useimmat tekevät jotakin vapaaehtoistyötä ja/tai lahjoittavat säännöllisesti rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille.

  6. Anna:
    Kuolevaisena turvaudut lähinnä keskiaikaiseen maailmankuvaan, jossa paavinkirkko järjesti jumalisen paavin ja ihmisten elämän siten, että jokaisen oli oltava nöyrä ja hierarkiassa jossain välissä eli siitä ei sitten liikuttu mihinkään. Suojaavan kuvun alla oli litteä maa, jossain siellä avauudessa jumala enkeleineen ja pyhimyksineen.

    Onkin uskomattoman upeaa, että tästä pakkolaitoksesta huolimatta kasvoi ihmisiä, jotka alkoivat ajatella omilla aivoillaan ja rohkeasti alkoivat uhmata kirkon valtaa ja tutkia muutakin kuin raamattua. – Eli tästä kovin rajoittavsta maailmakuvasta kristityt eivät ole päässeet vieläkään irti. Luomiskertomukseen uskotaan sellaisenaan tänäkin päivänä.

    Viisas tietysti piti mölyt mahassaan ja tutki hiljaa omassa kammiossan kuten Galiei, joka sai tuta paavin ”kaikkitietävyyden”. Siinä nyt malliesimerkki siitä kauheudesta mitä kirkko voi pahimmillaan edustaa. Eli tiede sivuutetaan huuhaana ja nuuskitaan vahoja käärinliinoja.

    Esimerkiksi taide ei ollut keskiajalla taidetta sellaisena kuin me sen nyt käsitämme vaan esitti kuivia jumalan luomasta staattisesta maailmasta.. Silloisina aikoina se oli tietysti turvallinen käsitys ihmisestä ja olemassaolosta, jos muisti olla syntinen katuva kurja ja antaa kirkolle sen vaatimat verot. Kirkko ratkaisi taivaaseenpääsynkin.

    – Micheangelo edustaa jo renessanssia ja alkaa ajatella: uskonnolliset kysymykset kiinnostivat ehkä eniten siksi, että taiteilija oli ihmeissään kirkon tarjoamien ajatusten pienuudesta – varsinaista vapautumista ja elämäniloahan hän edustaa töissään. Tosin paavi itsekin nautti runsaasti maallisista iloista. Hiukan epäilen tuota ihmisten erityista uskonnollisuutta. Kaikkina aikoina ihmiset ovat kiinnostuneita magiasta ja ihmeistä, ovat miettineet kuolevaisuuttaan, ennustaneet tähdistä, nähneet ihmeitä. Sitäpaitsi kirkko oli pikään ainoa paikka, jossa saattoi katsella seinille maalattuja hirveyksia, näki varsinaista kauhufilmiä helvetin tulineen kaikkineen ja pornoakin oli:tissit paljaina nainen ryntäsi miehen rinnalla ulos paratiisista. Jotain hyvin luotaantyöntävää ja makaaberia on kyllä noissa krusifikseissakin,

    Renessanssia ei kyllä synnyttänyt uskonnoillisuus tai kapuu jumalaa kohti, paremminkin ihmisen uteliasuus, kauppa ja merenkulku.

    Kehitysmaiden ihmiset ovat tavallisia ihmisiä eli kaipaavat ennen kaikkea taloudellista apua, jumalat ovat heillä omasta takaa, niitä ei kannata kristittyjen raahata köyhien auttamiseski. Niistä ei ole kuin haittaa, koska suurimmat riidat tälläkin hetkellä syntyvät eri uskontokuntien väilille. Kristityt ovat hämmästyttävän varmoja omasta oikeassaolostaan.

    Siitä Kummisedästä vielä sen verran, että uskotko tosissasi, että kunnon mafiamies oikeasti itkee paavin edessä? Sellasta tapahtuu vain elokuvissa.

  7. Anna Amnell sanoo:

    Mafiamiesten katumus: todellisuus on tarua ja elokuvia ihmeellisempää.
    Minua kiinnostaa renessanssi, myöhäiskeskiaika. Muutos alkoi sisältä, ihmismielestä.
    En ole katolinen, vaan protestantti.
    Keskiaika ei ollut myöskään ahdas, niin kuin luullaan.
    Kannattaa tutustua historiaan.

    Mistä ”asenne länsimaisia ihmisiä kohtaan”?
    Havainnoista. Kulttuurista.
    ”ihania, lämpimiä, syvällisiä ihmisiä”
    Sellaisista me kaikki pidämme.
    Miksi se lämpö ja syvällisyys ei saa näkyä nykyajan länsimaisessa kulttuurissa?
    Sellaiset ihmiset joutuvat hakemaan useimmiten kulttuurinsa, taiteen, kirjat ja musiikin menneestä ajasta.

  8. anuh sanoo:

    Anna A: ”Miksi se lämpö ja syvällisyys ei saa näkyä nykyajan länsimaisessa kulttuurissa?”

    Miten niin se ei näy? Lämpöä ja syvällisyyttä on paljon, joka puolella, luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin (”vanhoina hyvinä aikoina” inhimillisyys kohdistettiin lähinnä omaan välittömään lähipiiriin sekä niihin, joista saattaa olla itselle jotakin hyötyä) – jos vain haluaa nähdä. Ei tätä tosiseikkaa poista se, että myös ei-niin-mukavia aiheita saa nykyään käsitellä avoimemmin.
    Ongelmien lakaisu silmistä pois maton alle ei ole koskaan tuonut todellista ratkaisua asioihin, vaikka helpointa ja mukavinta se tietenkin on niille, joita ongelmat eivät suoraan kosketa.

  9. Sitäpaitsi me emme huomaa usein sitä, että taide on aina oman aikansa tulkki. Nykytaide on yhtä syvällistä kuin esimerkiksi keskiajan tai minkä muun ajan taide tahansa. Esimerkiksi kirkkotaide on pitkään ollut pelkkää raamatun kuvittamista tai keskiajalla taivaan valtakunnan ylistämistä. Ei sen kummempaa. Nykyaikana tosin jo on joissain kirkoissa oikein taidettakin kuten Sastamalan uusitussa kirkossa. Nykytaiteen tulkitseminen on huomattavasti vaativampaa kuin vanhojen mestareiden töiden tulkinta. Tämä koskee kaikkia taiteen aloja, jotka kyllä jämähtävät paikoilleen ja kuolevat, jos uudistajia ei tule.

    Lämpöä löytyy valtavasti, jos sitä etsii. Nykyaikana erityisesti.
    Tuntuu peräti hirveältä, jois kaikki kulttuuri ja taide on jo rakennettu ja tehty menneinä aikoina! Vanhaa on silti hyvä tuntea, koska sille pohjallehan me rakennamme oli se millainen tahansa. Turhat ennakkoluulot ja tabut on syytä rikkoa. Taiteen pitää elää ja hengittää!

  10. anuh sanoo:

    ”Vanhaa on silti hyvä tuntea, koska sille pohjallehan me rakennamme oli se millainen tahansa. Turhat ennakkoluulot ja tabut on syytä rikkoa.”

    Juuri näin. Ja on loppujen lopuksi aika turhaa kiihkoilla siitä, oliko menneinä aikoina asiat paremmin vai huonommin – kaikkiin aikoihin mahtuu sekä hyvää että pahaa, ja se mitä näemme riippuu paljolti näkökulmasta. Tietysti meillä jokaisella on TUNNE siitä miten asiat olivat ja ovat, se voi olla hyvinkin voimakas, mutta on fiksua ymmärtää että tunne ei ole objektiivinen tosiasia (myönnän toki auliisti, etten ihan joka hetki muista itsekään pitää kiinni tästä seikasta ;)

    Ei historia ole mikään mystisessä ulottuvuudessa lymyilevä utopinen vaihtoehtotodellisuus, vaan tie joka on johtanut siihen millainen maailma on nyt, syyn ja seurauksen lakien mukaisesti. On oleellisempaa miettiä miten asioihin vaikutetaan NYT, eikä ainoa oikea vastaus voi olla se, että polkaistaan pyörä taaksepäin.

  11. Anna Amnell sanoo:

    En ole käynyt vielä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa Sastamalassa. Vaikuttaa todella hienolta. Olen nähnyt TV-dokumentin ja arvostan molempia taitelijoita. Tässä näkyy molempien töitä:

    Nykytaide ja -arkkitehtuuri voi olla hienoa. Valitettavasti paljon arvokasta ja kaunista on tuhottu pelkän uutuuden vuoksi.

    Suosittelen Berliiniä sille, joka haluaa nähdä vanhaa ja uutta taidetta parhaimmillaan, keskiajasta katutaiteeseen asti.

    Minusta postmodernismin jälkeinen arkkitehtuuri vaikuttaa kiinnostavalta. Siksi olisin toivonut Guggenheimia Helsinkiin, jotta olisi saatu aivan uusinta taidetta. Jospa Suomen rikkaat raottavat kukkaroaan.

  12. Anulle:
    Kaiken vanhan arvostaminen vain siksi, että se on vanhaa on outoa. Paljon vanhaa roinaa joutaa poisheitettäväksi. Antiikkivillityskin hiukan naurattaa: syynätään vuosilukuja ja sitten arvioidaan rahallinen arvo. Voi romun määrää! Kyllä ihmisen tosiaankin pitäisi jatkuvasti kehittyä ja katsoa eteenpäin eikä huokaille vanhojen aikojen perään, Karjalan mäntyyn ovat esi-isämme lyöneet lujasti päätään, mitä jaloa siinä on? Mao kunnioitetaan vieläkin Kiinassa. Aika hassua! Meillä lämmitellään ajatusta tehdä filmi siitä karvalakkipäisestä mieshenkilöstä, joka ratsastaa patsaana eduskuntatalon edessä. Aika hassu! Menneen talven lumia..
    Parempi tosiaankin olisi miettiä, miten asiat makaa nykyisellaan valtakunnassa ja onko esimerkiksi tasa-arvo toteutunut, miten estetään tuloerojen kasvaminen.

    Anna,
    kiitos vinkistä sen Tyrvään kirkon suhteen. Tein itse siitä blogipostauksen (5.6.2010/ Kirkkoherra soittaa isoa flyygeliä Jaatsin talon salissa) siellä vierailuni jälkeen.
    Tuosta Guggenheimistä vain en ole ollenkaan innostunut. Ja syy on se, että se olisi kyllä hyvä työpaikka sille Janne Gallen-Kallela-Sirenille, mutta kaiken kaikkiaan liian kallis sijoitus näin pienen maan taidenälkää ajatellen. Nykyiset näyttelytilat riittäköön. Suuren luokan taidemuseoita on EU:n alueella melko tiheään. Sinne Espanjan Guggenheimiinkaan ei ole kovin pitkä matka. Berliini on maino paikka, vaikka tuollaiset suuret museot ovat pelottavan suuria. Ja Ruotsin Modernin taiteen museokin saa ihmisen hyvälle tuulelle.
    Suomen pienistä kaupungeistakin löytää hämmästyttäviä elämyksiä: esimerkiksi Rauma on varsinainen taidekaupunki kokoonsa nähden. Siellä on taidemuseon lisäksi kotimaista modenia taidetta esittelevä Lönnströmin museo (en ole varma nimestä), lisäksi Vanhassa kaupungissa asuu monia eläviä taiteilijoita. Eikä Turkuakaan saa unohtaa.

  13. Anna Amnell sanoo:

    Kotimaassakin on hienoja kohteita, varsinkin jos pitää historiasta. Viime kesänä kiersimme mm Raumalla ja erittäin kiinnostavassa Louhisaaressa, jossa on asunut vuosisatojen aikana muitakin kuin 1800-luvun Mannerheimit, joista arvostan kovasti nimenomaan sitä Kiasman edessä ratsastavaa mieshenkilöä.

    Pidän sekä vanhasta että uudesta kulttuurista, jos se on hyvää. Turku on eräs lempikaupunkejani. Suomessa matkustaminen on valitettavan kallista. Olen yleensäkin matkustanut vähän, mm en ole ollut koskaan Espanjassa, en mantereella enkä saarilla. Tuokaa se Guggenheim tänne.

    Viime kesänä vuokrasimme auton muutamaksi päiväksi ja teimme päivän matkoja noihin kotimaisiin kohteisiin.

  14. Mao-setä taitaa sittenkin olla melkoinen ukko, kun hän innoitti tällaisen monipolisen mielipiteiden vaihdon. Lopputulokseksi voinee merkitä.
    Erilaisuus on rikkautta!

    Kolminkertainen hurraa-huuto keväälle!
    Hyvää pääsiäistä
    .

  15. anuh sanoo:

    Hurraa, hurraa, hurraa! Ja iloista pääsiäisen aikaa :) (Söinkin sopivasti juuri mantelimössötäytteisiä suklaamunia, namnam.)

  16. Aili Nupponen sanoo:

    ’Loppu hyvin, kaikki hyvin’, hieno keskustelu.<333

Jätä kommentti