Viisas mies, muumit, pikkupoika ja täti

Muumit majoittuivat huoneistoomme suunnilleen samoihin aikoihin kuin Kalle-niminen vauva, yli neljännesvuosisata sitten. Pian vauva alkoi kuunnella lukevaa ääntä. Sitten pikkumies tahtoi Muumi-kirjan katseltavaksi istuessaan potalla.
-Luki, luki, sanoi pikkupoika, kuunteli, ei puhunut.
Aloin kyllästyä muumeihin. Kun tulin töistä ja varomattomasti ilmoitin Muumi-kirjaa siteeraten, että kaikki on hyvin mitä nyt “kengät hiersi kantapään”, ja olin taas kerran ansassa.
– Luki, luki! Pikkumies oli samassa jo ovelle, ojenteli opusta minua kohti.

Muumit ovat vieläkin muiden kirjojen joukossa suuressa pahvilaatikossa ulkovarastossa.  Sinne niiden piti jäädäkin.
Syksyllä kuitenkin pyödälle ilmestyi kirja Jukka Laajarinne, Muumit ja olemisen arvoitus.
Olin mennyt taas ansaan: hankin kirjan, koska joku viisas mies ikään kuin ojenteli sitä käsissään minua kohti, oli valmis avaamaan minulle uudestaan jo melkein unohtamani ötököiden kummallisen maailman, olemisen arvoituksen.

Avasin kirja ja aloin lukea. No, ei paha, viisas mies siis pohtii olemassaoloa, ei paha. Mutta sitten: “Myöhemmin, joskus yliopisto-opintojeni aikoina innostuin kirjallisuuden ja filosofian suuntauksesta, jota kutsutaan eksistentialismiksi. Kierkegaard, Heidegger, Sartre ja Camus…
Suljin kirjan ystävällisesti  ja peitin sen kevyellä sinisellä huivilla, johon  on kuvattu meritähtiä, kaloja ja Saturnus renkaineen.

Sitten täydenkuun yönä en taaskaan saanut unta. Etsin jotain luettavaa. Kohotin sinistä huivia:
“Valmiina sukeltamaa?” viisas mies nosteli päätään kirjan sivulta, “samat aiheet ja kysymykset toistuvat kerran toisensa jälkeen – kuten oikeassa elämässä tai Muumi-kirjoissa – mutta kun niitä käsitellään uudelleen ja uudelleen hieman eri valossa, ymmärryksemme toivottavasti syvenee.”

Aloin – tosin kuunvalossa – luottaa
viisaaseen mieheen ja  selitykseen maailman keskeneräisyydestä, arvaamattomuudesta, siitä kuinka muutos tuntuu aina pelottavalta, mutta maailman arvaamattomuus onkin vapautta, meillä on vapaus valita. Tärkein olemisen ehto onkin vapaus.
Me itse annamme merkityksiä asioille, esineille, me järjestämme maailmaa kukin omalla tavallamme.
Nuuskamuikkunen pistää  nokkansa väliin: “Minä omistan kaiken minkä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.”

Viisas mies ottaa minua kädestä silittää ötököiden tukkaa. Viisas mies yrittää selittää tädille kodittomuutta: Muumilaaksossa vaeltaa jatkuvasti kodittomia  ötököitä eikä muumeillekaan laakso riitä. He lähtevät seikkailulle kohti merta ja majakkasaarta. Maailma on vieras kummitustalo. Olemme kodittomia.  Kuolemaakin kammoksumme, hautaudumme mieluummin hauskaan puuhasteluun.

Viisas mies kertoo minulle myös olemisesta toisten kanssa, huolenpidosta. Huolehdimmeko rakkaudesta vai olemmeko  huolenpidon pakkopaidassa?
Entäpä millainen minä itse olen, näenkö itseni sellaisena kuin haluan vai sellaisena kuin muut minut näkevät. Vai näenkö itseni sellaisena kuin olen todella?

Ihminen on sovittujen ja sovinnaisten tapojen vankina. Kaikkialla on sovittuja menettelytapoja ja etikettejä. Tuon tiedän varsin hyvin. Mutta helpottaa, kun uskon, että voin oppia sietämään ja arvostamaan kanssaeläjiäni. Viisas mies yrittää opettaa minua jopa miettimään. Samoja asioita on mietittävä yhä uudestaan ja uudestaan.

Muumipeikko katsoo lasipalloaan: “Aika kulkee ja elämää eletään hänestä riippumatta. Hän on vain kuin äskeiset kuvat lasipallossa: pieni ja merkityksetön olento valtavassa maailmassa, johon rakennetaan tutun ja turvallisen illuusiota, hauraita todellisuuskuplia, jotka vain odottavat puhkeamistaan.”

Ehkä tie onkin tärkeämpi kuin päämäärä.
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Ja vielä enemmän: kaikkea ei edes pidä ymmärtää. Luulen, että viisas mies  toivoo minun ymmärtävän tämän.

Sitten hän löytää oikeat sanat: “Kun seisoo rannalla lyhdyn kanssa ja antaa Mörön tulla lähelle sellaisena kuin  se on, voi huomata, ettei se sittenkään ole kylmä.”

Jukka Laajarinteen kirja on elämys ja matka. Se on elämää ja ihmisiä rakastavaa  puhetta filosofilta, joka ei esitä taitoratsastusta omalla tietämyksellään ja suuntaa sanojaan vain pienelle sisäpiirille. Ei, hän  ottaa lempein käsin yksinkertaisenkin lukijan isällisesti polvelle, puhuu ötökkänä ötököiden joukossa.
Tätikin ymmärtää nyt, että muumit ovat peilejä, joista voimme nähdä itsemme.

Kirjan käyttöönotto-ohjeet löydät täältä.

ja  Jukka Laajarinteen tuotantoon tutustut täällä.

Advertisements

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eläkeläinen, eläkeläiset, ihmissuhteet, mynämäki, opettajat, sano suoraan, Voittaminen, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin: Viisas mies, muumit, pikkupoika ja täti

  1. kairo sanoo:

    Ehkä nykyaikana tosiaan vähän liikaa pyritään ainoastaan päämäärään, mikä se sitten onkaan. Usein maailman kannalta jotain turhaa. Tie on joskus hyödyllistä ja hauskaakin kiertää vähän mutkan kautta. Katsella maisemia ja poiketa sivureiteille. Siellä näkee kaikeenlaista. Muumit ovat fiksuja kuten sun blogikirjoituksetkin. Opettavaista luettavaa molemmat. Kiitti siitä.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Varsinkin iän karttuessa huomaa kuinka hyödyllistä on poikkeaminen sivupoluille, nähdä kaikenlaista.

  2. Kaisa-Maria sanoo:

    Kai niissä muumeissa jotain itua on? Alan kuitenkin kyllästyä koko muumihöpötykseen. Nykyisellään se on helvetinmoinen bisnes.
    Olen seurannut viime aikoina kolmevuotiasta tyttöpuolista lastenlastani.
    Kaikki pitää olla muumia, hammastahnasta ja laastarista lähtien! Ruokapöytään tyttö tahtoo muumilautasen, koska ruokansa syötyään lautasen pohjalta kurkistaa joku muumeista.
    Digiboksiin on pitänyt tallentaa kaikenlaisia muumi-filmejä ja satukirjoihin kelpaavat vain muumusadut, jotka tyttö osaa jo ulkoa. Sivuakaan ei voi niitä lukiessa hypätä yli!
    Naantalin Muumimaassa on tietenkin käyty katsomassa muumeja ihan silmästä silmään ja vähän halattukin.
    Muumeja pitää olla koristeena mukeissa ja kupeissa ennen kuin maito maistuu. Mikki-Hiiret ja Aku Ankat ovat toisarvoista tavaraa muumien rinnalla.
    Pahinta on, että tytön vanhemmatkin ovat innostuneet muumihulluudesta. Siihen panostamalla pääsee vähemmällä.
    Miten kauan tälläista muumihulluutta ylipäätään kestää?
    Ehkäpä sitten rippikouluiässä päräyttää tytön kuvioihin mopoineen joku isokuonoinen, muumilta näyttävä, sadun uljas prinssi!

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Muumeissa siis täytyy olla jotain? Mainosbisnesmieskin on huomannut.

      Mutta tämä Laajarinteen kirja on luettava, sillä se oikein porautuu sinne alkuperäisten muumien sieluun eli siihen maailmaan, mitä Tove Jansson on halunnut kuvata/muumit ovat peilejä, joista voimme nähdä itsemme.

      Lukeminen saattaa olla yllätys monelle, joka on tuskaillut muumikrääsän kanssa.

      • SIS sanoo:

        Laajarinne palauttaa meidät sinne alkuperäiseen Muumimaailmaan, jossa tosissaan pohditaan elämän syviä kysymyksiä. Siinä eivät paljon businessmaailmat näy.

        Tuntuukin kornilta vierailla siellä Naantalin muumimaailmassa, kun isot valkeat hahmot huitovat ja nyökyttelevät sanomatta sanaakaan ja kun juuri se keskustelu ja pohdiskelu on sitä syvintä muumia.

        Meillä on kaikki muumikirjat kirjahyllyssä. Ne ovat niitä minun lapsuuteni aarteita, jotka olen jakanut omien lasteni kanssa. Muumivideot ovat nekin kotona tallella ja ei ole montaa viikkoa, kun 24-vuotias isosisko ja 16-vuotias pikkuveli katsoivat ne yhdessä putkeen. Lapsuuteni ihmeelisin kirja oli Kuinkas sitten kävikään?ja sen jännitykset ovat jättäneet jälkensä minuun iäksi.

        Tuotteistaminen on onnistunut ja joku korjaa voitot. Viis siitä, muumien ajattelumaailma ja filosofia on se tärkein asia. Ja kieltämättä olin minäkin ihan onnellinen, kun saimme tyttäreltä lahjaksi muumimamma- ja muumipappamukit. Niistä on hyvä juoda aamukahvia. Luomme turvaa jälkikasvulle olemalla olemassa.

      • Aili Nupponen sanoo:

        Kaikki muumikirjat on nyt kaupallistettu ja valjastettu rahantekoon joillekin. ”Lisää rahaa, lisää rahaa” on ahneen ihmisen mieletön vaatimus. Roskaa, sanon minä…

  3. Utukka sanoo:

    Jassoo, vai yrittää Muumi kilpailla Harry Potterin kanssa kahvimukin kyljessä. Mainoskoneistot pyörivät, filosofioista viis. Itse kyllä luulen, että Muumissa on itua.

    • hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Olet täysin oikeassa: Muumi-kirjoissa on itua. Nyt tuo Jukka Laajarinteen kirja aukaisee portteja aikuisille sinne Muumi-maahan. Kirjaa lukiessa ikän kuin alkaa tarkastella omaa muumiuttaan, ihmetellä omaa itseään.

      Sitäpaitsi kirjan tekijä liikkuu niin muumien kuin filosofien joukossa iloisesti hyräillen.

  4. maria sanoo:

    Vaarallinen juhannus! Todellakin, aidot Jansson-muumit ovat rautaa, jopa niin lujaa, että kestävät japanilaisten animaatiovelhojen muovaamisen oudon pyöreiksi pallukoiksi. Jos haluaa perehtyä aitoon muumimaailmaan, kannattaa suunnata kirjastoon ja hakea mustavalkokuvitettuja aitoja muumikirjoja. Tai sitten tarttua tähän Laajarinteen kirjaan, johon en ole ehtinyt tutusta vielä. Olen tosin lukenut muutamia arvioita, ja myönteisiä ovat. Onnea vaan Jukalle ja kaikkea mahdollista hyvää!

    • tammikuu44 sanoo:

      Tuossa Jukka Laajarinteen kirjassa on käytetty kuvitukseen noita alkuperäisiä mustavakoisia kuvia.

      Tulet nauttimaan lukuhetkistä tuon opuksen parissa!

      Tässä sinulle:
      ” Alemmalla eksistenssitasolla elävä olento ei yksinkertaisesti ole halukas siirtymään ylemmäs. Kuinka hän olisikaan? valmiiden järjestelmien ja samanmielisten joukkojen tukemana eläminen on aina helpompaa ja mukavampaa kuin täytenä itsenä epävarmuudessa oleminen.” (s.212)

      Ollaan kai momemmat vähän jotain tuommoista koettu, vaikka nyt ei niin hirveän korkealla eksistenssitasolla vielä ollakaan.

  5. isopeikko sanoo:

    Siitä ei ole kauaa kun joku kirjoitti kirjan ”Nalle Puh ja johtamisen taito” ja kohta ”Nalle Puh ja elämisen taito”.Onkohan johtamisesta ja elämisestä helppo kirjoittaa lastenkirjakontekstissa? Tai olemisesta. Ehkä ei ole kohtuullista verrata näitä, varsinkaan kun en tunne tätä Laajarinteen tuotantoa. Jotain yhteistä niissä kuitenkin on :) Ihan selvästi.

    • tammikuu44 sanoo:

      Luulenpa, että noissa mainitsemissasi kirjoissa Nalle Puh on pantu tekemään jokseenkin sille sopimattomia hommia eli tuossa johtamisen taidossa taatusti joku guru keroo, kuika sinusta voi tulla hyvä ja tehokas johtaja, pääset elämässä vihreälle oksalle ja koko firma menetyy johtamiskykysi ansioista. Olet yhteiskunnan hyödyllinen osanen., legopalikka.

      Samoin tuo elämisen taito haiskahtaa hauskojen neuvojen antamiselta eli omaan napaan tuijottamiselta.

      Laajarinteen kirja puolestaan pyrkii (ja onnistuu) paneutumaan ihmisenä olemisen arvoitukseen ja se sukeltaa lukija mukanaan pintaa syvemmälle.

  6. tammikuu44 sanoo:

    Ailille: totta on, että kaikki aidot asiat saavat rinnalleen kauppiaat kuten nyt nuo Muumi-mukit. katolinen kirkkokin myi ja myy kaikenlaista krääsää uskon varjolla.

    Laajarinne sen sijaan ei ole tavaran kauppamies. Hän kehoittaa meitä ihmisiä pikkuisen ajattelemaan olemassaoloamme: kuinka samanlasia me olemmekaan kuin muumit, möröt tai hemulit. Emme ole kivojen muumimukien kaltaisia, ne ovat pelkkiä esineitä, jotka helposti voi korvata toisella samanlaisella – ihmistä ei voi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s