Kärpäsestä härkänen – entä hevonen?/ Pakinaperjantai 25.3.

Puuhevosessakin on omat hyvät puolensa.

Teit kärpäsestä härkäsen, pukki kaalimaan vartijana, sikamainen juttu, elättää käärmettä povellaan, pupu pöksyissä, haukan katse, poron kusema, kettu mieheksi…

Globaalistuva suomalainen on unohtanut lähes tyystin kotoisen eläinmaailman yrittäessään puhua vertausten ja tunnuskuvien kautta.  Brändättyyn tietoyhteiskuntaan ne eivät kerta kaikkiaan sovi. Politiikan inspiroimana on sen sijaan syntynyt uusi merkitys monelle vanhalle sanalle. Esimerkiksi puutarhanhoidolle antoi  Ilkka Kanerva toimillaan uuden merkityksen. Se tosin syntyi hänen  oivallisesta kyvystä vallan muiden elinten kuin kielen käyttöön. Nahkurin orret otettiin muutama vuosi sitten riemuiten värittämään  puhetta Paavo Lipposen kielillä puhumisen ansiosta.

Politiikan kieli on nykyajan aarreaitta etsittäessä uusia ilmaisuja – politiikka sen sijaan on yhtä hämäräperäistä kuin aina ennenkin. Professori Matti Wiberg on vastikään saanut julki Politiikan sanakirjan, jossa hän kuvaa politiikan kieltä peittäväksi, ei  paljastavaksi. Se  sisältää uusia sanoja, joilla on jo selvä vastine suomessa: mitä on hyvinvointivaje?  Siis köyhyys. EU on tuonut oman lisänsä tähän mössökieleen: “pohjoinen ulottuvuus” – minkä pohjoisesta ulottuvuudesta on kyse?

Politiikkaan viitataan usein myös leikkisästi: ”hunajapupumäärärahat” (edustajien avustajille valtion varoista maksettavat korvaukset), ”yhden miehen ruuhka” (touhottava kansanedustaja). Joku on joutessaan väsännyt perussuomalaiset – sanasta anagrammin “ulostemassapieru“.

Palatakseni noihin eläinkuvioihin, huomaankin, että maataloustermistöstä hevonen on yksin jäänyt yleiseen kuvaannolliseen käyttöön. Se onkin hyvä, sillä hevonen taisteli eturintamassa niin talvi- kuin jatkosodassa. Hevonen on päässyt jo hämmästeltäväksi sotamuseoon sinkojen ja muiden ikävien sotakalujen joukkoon. Erityistä kunniaa se on saanut patsaaksi valettuna Mannerheimin ahterin alustana. Jatkuvasta suosiosta kertoo se suunnaton määrä esineitä ja taideteoksia, jopa ihmisiä, jotka on heitetty “hevon vittuun”.

Tulevaisuuden visioissa kangastelee näkymä, että kyseistä instituutiota aletaan käyttää myös atomivoimaloittemme ydinjätteen loppusijoituspaikkana. Hevonen näin pelastaa meidät taas kerran.

Mainokset

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Kategoria(t): eduskunta, eläkeläiset, EU, ihmiset, mynämäki, politiikka, sano suoraan, yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Kärpäsestä härkänen – entä hevonen?/ Pakinaperjantai 25.3.

  1. Aili Nupponen sanoo:

    Voi hepo parka, sillä pitäisi olla tosi iso v…u, jotta kaikki ’viisaat’ ja ydinjäte sinne mahtuisivat;))

  2. Savu sanoo:

    Onhan nuo moni merkityksekkäitä termejä nuo mainitsemasi, puutarhanhoito ja erilaiset —määrärahat. Kuuskymmenluvun armeijakokemuksesta muistuu mieleen, miten silloin välteltiin syömästä joitakin armeijan kiisseleitä, joissa epäiltiin olevan seassa jarrua. Ei se ainakaan silloin vaikuttanut, mutta nyt kun seitsemän kympin ikäpyykki alkaa lähestyä tuntuu, kuin silloin mahdollisesti syöty jarru alkaisi nyt vasta vaikuttaa. Toivottavasti ei kaiken muun lisäksi tule vielä ydinjäte laskeumia, ennenkuin joudutaan nahkurin orsille.

    • tammikuu44 sanoo:

      Hitaita ovat herrojen kiireet, että hyvinkin saattaa jarru vasta nyt alkaa hiukan vaikuttaa. Ei meihin eläkeläisiin enää vaikuta mitkään ydinjätelaskeumat.

  3. Samppa sanoo:

    Pieni virhe mies lanseerasi uuden termin. Persut ovat parasiitteja. Hyvin kuvaavaa, mieheltä joka on tienannut tulonsa ja varallisuutensa verovaroista.

  4. Kaisa-Maria sanoo:

    Taisi unohtua se Lipposen ”Sokea Reetta”. Koko talven on ottanut päähän tuo median viljelemä sana PAUKKUPAKKANEN! En todellakaan ole kuullut 67 vuoteen pakkasen mitenkään paukkuvan. Jäät tosin joskus kimmahtelevat railojen auetessa. Eivät kuitenkaan pauku.
    Proffa Wiberg on sanavalmis ja hauska mies. Katselin telkkarista. Hiukan kuitenkin yliopiston kahlitsema monomaani. Todella mielenkiintoinen sanakirjailija.
    Hevonen on kyllä ansainnut sille osoitetun kunniansa. Ilman hevosia saattaisimme mokeltaa ryssänkieltä.

    • Saattaahan se sokea Reeta olla sielä Wibergin sanakirjassa, jonka voisi okeastaan hankkia, olisi moneksi illaksi hauskaa lukemista.

      Hevoslle kaikki kunnia. Ja hevosmakkaralle myös, saa vielä Turun hallista ja on kuulemma oikein kotimaista hevosenlihaa!

  5. Aili Nupponen sanoo:

    Kaisa-Marialle: Jospa sillä paukkupakkasella tarkoitettiin sitä, että pakkasella etenkin (hirsi-) rakennukset paukkuvat ja poksahtelevat. Ainakin meillä—.

  6. Kaisa-Maria sanoo:

    Aili! Pakkasen ns. paukkuminen johtuu puussa olevan veden laajentumisesta sen jäätyessä. Noin -40 asteessa eläväkin puu saattaa paukahtaa eli halkeilla. Media kuitenkin otsikoi paukkupakkasista jo mittarin näyttäessä -10 astetta. Minusta se on liioittelua.
    Täällä länsirannikolla mittari harvoin näyttää -30 astetta enkä todellakaan ole kuullut vielä yhtään paukahdusta. Ehkä täkälaiset tuulet pitävät hirsirakennukset kuivina.
    Reippaita kommenttejasi on mukava lukea, joten kiitos niistä.

  7. isopeikko sanoo:

    Sitä paitsi hevoset maistuvat hyvälle. Peikko on maistanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s