Tänään 5.2. toteutuu vanhan kansan sanonta, että ilta on aamua viisaampi. Nimittäin vasta tänä ilta tiedetään Suomen presidentin nimin. Joku ehdotti Uutisvuodossa eilen, että koska kumpikin ehdokas on niin mahdottoman miellyttävä, olisi kai hyvä jos he pelaisivat sopupelin: ehdokkaitten nuoret puolisot Antonio ja Jenni löisivät hynttyyt yhteen, jolloin jäännösparista saisimme helposti mukavan presidenttiparin maan johtoon!
*
TS:n sunnuntaisivuilla esiintyi rohkea nainen, siis rohkea kristilliseksi. Turun kristillisen opiston koulutussuunnitelija Jaana Rantala suomii vähän niin kuin omiaan eli kirkon raamattu kummassakin kainalossa kulkevia siveyden sipuleita. Jotenkin tähän tapaan:
“ On mahdotonta perustella, miksi homoseksuaalisten liittoja ei siunata samaan aikaan, kun kanit, marsut jopa pornoa kaupittelevat videovuokraamot saavat siunauksen.”
Hyvä perustelu. Miksi yleensäkin kirkko elää kauttaaltaan ristiriidassa yhteiskunnan tasa-arvoperiaatteiden kanssa, edes naispappeutta kaikki liperikaulaiset miehenköriläät eivät ole vielä sisäistäneet ja hyväksyneet? Joskus protestanttinen kirkko on ollut sentään ajamassa edistyksen asiaa mm. kansanopetuksessa, lääkityksessä ja se on esitellyt uusia viljelyskasvejakin. Katolisesta kirkosta nyt ei kannata puhu mitään kansansivistäjänä, päinvastoin. Mihinkään kirkkoon kuulumatonkin antaa pisteet Lutherille, joka näytti paaville missä kaappi seisoo. Edes se.
*
Tänään 5.2. on Runebergin päivä. Pikaselauksella en nähnyt HS:n kulttuurisivulla yhtään mainintaa kyseisestä runoilijasta, Maamme- laulun sanoittajasta. TS:ssa oli lyhykäinen Päivi Laineen kirjoittama kolumni sunnuntaisivulla. Tuskin runoilija on monellekaan enää tuttu edes Saarijrven Paavo -runosta , noilta seuduin Hakkarainen on selvästikin tunnetumpi ja Vänrikki Stoolin tarinatkin on käynyt auttamatta vanhanaikaiseksi. Vai onko käynyt:
“Älyä kyll ei Dufvalla lie liiaks ollutkaan;
pää huono oli, arveltiin, mut sydän paikallaan.”
(Paavo Cajanderin suomennos)
Hymyilevä eläkeläinen 
Nuo Suomen sotaa ihannoivat runot eivät taida enää sytyttää ketään, edes suomennettuina.;/
Kyllä kansallisrunoilijaksi voisi nimittää vaikkapa Eino Leinon Runebergin sijasta;D
On meillä muuten kesällä Eino Leinon päivä! On se Runeberg kyllä jäänyt kovasti unohduksiiin. Tekti toki aikanaan hyvää työtä suomalaisuuden editämiseksi – ruotsiksi.
On jotenkin surullista, että miehestä nykyään muistetaan vain runebergintortut!
Ja onhan meillä lisäksi vuosittain jaettava kirjallisuuden Runeberg-.palkinto. Palkinnon sai tänä vuonna Kajta Kettu teoksestaan Kätilö.