Tottahan toki vanhemmat haluavat pystyttää lapsilleen kivat tikapuut, joita pitkin on helppo kiivetä elämässä ylöspäin.
*
Hetkinen, nyt en ymmärrä! Siis helikopterivanhemmat? Kyllä, sellainenkin termi on olemassa, voimme tietysti puhua myös curling-vanhemmista. Turun yliopiston taloussosiologian opettajat Pekka Räsänen ja Outi Sarpila ovat napanneet nimitykset Amerikan ihmemaasta sikäläistä meininkiä tarkastellessaan ja verratessaan sitä havaintoihinsa Suomessa. Luin loppiaisena heidän laatimansa artikkelin tästä helokopterivanhemmuudesta Turun Sanomista.
Kyse on ylihuolehtivista vanhemmista, jotka aktiivisesti puuttuvat jälkikasvunsa elämään ja opiskeluun. Tämmöisten helikopterivanhempien lapset ovat oppineet vuosien varrella tietämään oikeutensa ja velvollisuutensa ehkä eri tavoin kun muut opiskelijat. Curling-pelin tavoin lasten etenemisen tieltä vanhemmat pyrkivät pyyhkimään kaikki esteet.
Aiheesta Turussa on tehty viime syksynä opiskelijakysely. Peräti 40 prosenttia vastanneista voitiin luokitella ainakin jonkin verran helikopterivanhemmuutta kokeneiksi. Erityisesti akateemisista kodeista tulleilla opiskelijoilla oli mainitunlaisia propelipäisiä vanhempia. Mutta näillä opiskelijoilla oli kuitenkin muita alhaisempi motivaatio opiskeluun. Yleensä he kertoivat olevansa erinomaisia opiskelijoita ja sanovat hanakasti mielipiteensä opettajilleen, mikäli ovat eri mieltä tehdyistä päätöksistä. Monet opiskelijat esittivät toiveen, että opetushenkilökunnan tulisi olla jatkuvasti opiskelijoiden tavoitettavissa.
Ilmiössähän ei ole mitään uutta niille, jotka ovat toimineet opettajina peruskoulussa, ilmiö on siellä peräti tuttu. Niin hienoa kuin kodin ja koulun yhteistyö teoriassa on, se on ollut omiaan kasvattamaan juuri tällaisia helikopterivanhempia, jotka puuttuvat asiaan kuin asiaan, soittelevat iltamyöhällä. Heidän kanssaan opettajaraukat ovat olleet vuosia helisemässä.
Jokaisella opettajalla on kokemuksia siitä, että vanhemmat eivät ole tyytyväisiä lastensa saamiin numeroin, vaativat jopa silmät kirkkaina numeron korottamista. Muistan vuosia sitten omilta opettaja-ajoiltani, kun ensimmäisen ja onneksi ainoan kerran kohtasin properlipäävanhemmuuden. Neuvottelusta lopputuloksen oli se, että ojensin vanhemmille arvostelukirjani ja pyysin vanhempia itse antamaan lapselleen numeron. Tosin tunsin itseni tämän jälkeen vähintäänkin puupääopettajaksi.
Onko tosiaankin niin, että erityisesti akateemisen koulutuksen saaneet vanhemmat menettävät kaiken suhteellisuudentajunsa lastensa opintojen suhteen. Eivät ole sisäistäneet alkeellisintakaan totuutta:
“Ei kannettu vesi kaivossa pysy!”
”Rahalla saa ja hevosella pääsee”,kun aikoinani kävin kansakoulua niin huomioin niinkuin muutkin lapset että suurempien talollisten lapset sai hieman paremman kohtelun ja ehkä todistuksenkin?
Jäi yksi asia mieleeni iäksi kun koko luokka jäi laiskalle muutaman minuutin päästä opettaja sanoi eräälle tytölle sinä saat mennä isäsi näkyy odottavan.Isä nääs toi ja haki tytön joka päivä koulusta.Luulen että moni muukin luokassa tunsi tapahtuman epäoikeuden mukaiseksi.
Ilmeisesti vähän sama meininki on tuossa helikopterivanhemmuudessa, vanhemmat luulevat tietävänsä paremmin kaiken, perukoulunpuolella luulevat tietävänsä miten opetetaan ja millaisia numeroita lapselle pitää antaa. Se on joskus hyvin kiusallista. Tuo sama päsmääminen siis jatkuu nykyään yliopisto-opinnoissakin.
Monet antavat tietokoneen tehdä kotitehtävät.Ja oikeinkirjoitus ohjeman karsia pois tavaus ja kirjoitusvirheet.Yliopistotasolla ja väitöskirjoja tehtäessä kopioidaan tietsikalla toisten kirjoituksia.Monia väitöskirjoja on todettu osittain olevan jäljennöksiä.Muutama vuosi sitten eräs erittäin tunnettu henkilö väitteli eikös siinä ollut jotain epäselvää??????
Akatemisissa piireissä harjoiteaan plagiointia ja väärennöstä melkoisesti. Mieleeni on jäänyt joistain 1970-luvulta iskelmätähti Marjatta Leppäsen aviomiehen teatterinjohtaja Carl Öhmanin lisensiaattityö, jonka lähteet todettiin väärennetyiksi. Suoria plagiaattejakin ilmesyy silloin tällöin, kun joku alkaa penkoa. Tavallisessa kouluelämässä plagiointi on tuttua tänä tietokoneaikana.