Helikopterivanhemmat tulevat!

syksyä 025Tottahan toki vanhemmat haluavat pystyttää lapsilleen kivat tikapuut, joita pitkin on helppo kiivetä elämässä ylöspäin.

*

Hetkinen, nyt en ymmärrä! Siis helikopterivanhemmat? Kyllä,  sellainenkin termi  on olemassa, voimme   tietysti puhua myös curling-vanhemmista. Turun yliopiston taloussosiologian  opettajat Pekka Räsänen ja Outi Sarpila ovat napanneet nimitykset Amerikan ihmemaasta sikäläistä  meininkiä tarkastellessaan ja verratessaan sitä havaintoihinsa Suomessa. Luin loppiaisena heidän laatimansa artikkelin tästä helokopterivanhemmuudesta Turun Sanomista.

Kyse on ylihuolehtivista vanhemmista,  jotka aktiivisesti puuttuvat  jälkikasvunsa elämään ja opiskeluun. Tämmöisten helikopterivanhempien lapset ovat oppineet vuosien varrella  tietämään  oikeutensa ja velvollisuutensa ehkä eri tavoin kun muut opiskelijat. Curling-pelin tavoin lasten etenemisen tieltä vanhemmat pyrkivät pyyhkimään kaikki esteet.

Aiheesta Turussa on tehty viime syksynä opiskelijakysely.  Peräti 40 prosenttia vastanneista voitiin luokitella ainakin jonkin verran helikopterivanhemmuutta kokeneiksi. Erityisesti akateemisista kodeista tulleilla opiskelijoilla oli mainitunlaisia propelipäisiä vanhempia. Mutta näillä opiskelijoilla oli kuitenkin muita alhaisempi motivaatio opiskeluun. Yleensä he kertoivat olevansa erinomaisia opiskelijoita ja sanovat hanakasti mielipiteensä opettajilleen, mikäli ovat eri mieltä tehdyistä päätöksistä. Monet opiskelijat esittivät  toiveen, että  opetushenkilökunnan tulisi olla jatkuvasti  opiskelijoiden tavoitettavissa.

Ilmiössähän ei ole mitään uutta niille, jotka ovat toimineet opettajina peruskoulussa,  ilmiö on siellä  peräti tuttu.  Niin hienoa kuin kodin ja koulun yhteistyö teoriassa on, se on ollut omiaan kasvattamaan juuri tällaisia helikopterivanhempia, jotka puuttuvat asiaan kuin asiaan, soittelevat iltamyöhällä. Heidän kanssaan opettajaraukat ovat olleet vuosia helisemässä.

Jokaisella  opettajalla on kokemuksia siitä, että vanhemmat eivät ole tyytyväisiä lastensa saamiin numeroin, vaativat jopa silmät kirkkaina numeron korottamista. Muistan vuosia sitten  omilta opettaja-ajoiltani, kun  ensimmäisen ja onneksi  ainoan kerran  kohtasin  properlipäävanhemmuuden.  Neuvottelusta  lopputuloksen oli se, että ojensin vanhemmille arvostelukirjani ja pyysin vanhempia itse antamaan lapselleen numeron.  Tosin tunsin itseni tämän jälkeen vähintäänkin puupääopettajaksi.

Onko tosiaankin niin, että erityisesti akateemisen koulutuksen saaneet vanhemmat menettävät kaiken suhteellisuudentajunsa lastensa opintojen suhteen. Eivät ole sisäistäneet alkeellisintakaan  totuutta:

“Ei kannettu vesi kaivossa pysy!”

Tietoja Hymyilevä eläkeläinen

Nimeni on Tuula Nikala-Soiha, olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
This entry was posted in ihmissuhteet, Itsenäisyys, koululaitos, mynämäki, opettajat, yhteiskunta and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Helikopterivanhemmat tulevat!

  1. Karjalaispoika sanoo:

    ”Rahalla saa ja hevosella pääsee”,kun aikoinani kävin kansakoulua niin huomioin niinkuin muutkin lapset että suurempien talollisten lapset sai hieman paremman kohtelun ja ehkä todistuksenkin?
    Jäi yksi asia mieleeni iäksi kun koko luokka jäi laiskalle muutaman minuutin päästä opettaja sanoi eräälle tytölle sinä saat mennä isäsi näkyy odottavan.Isä nääs toi ja haki tytön joka päivä koulusta.Luulen että moni muukin luokassa tunsi tapahtuman epäoikeuden mukaiseksi.

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Ilmeisesti vähän sama meininki on tuossa helikopterivanhemmuudessa, vanhemmat luulevat tietävänsä paremmin kaiken, perukoulunpuolella luulevat tietävänsä miten opetetaan ja millaisia numeroita lapselle pitää antaa. Se on joskus hyvin kiusallista. Tuo sama päsmääminen siis jatkuu nykyään yliopisto-opinnoissakin.

  2. Karjalaispoika sanoo:

    Monet antavat tietokoneen tehdä kotitehtävät.Ja oikeinkirjoitus ohjeman karsia pois tavaus ja kirjoitusvirheet.Yliopistotasolla ja väitöskirjoja tehtäessä kopioidaan tietsikalla toisten kirjoituksia.Monia väitöskirjoja on todettu osittain olevan jäljennöksiä.Muutama vuosi sitten eräs erittäin tunnettu henkilö väitteli eikös siinä ollut jotain epäselvää??????

    • Hymyilevä eläkeläinen sanoo:

      Akatemisissa piireissä harjoiteaan plagiointia ja väärennöstä melkoisesti. Mieleeni on jäänyt joistain 1970-luvulta iskelmätähti Marjatta Leppäsen aviomiehen teatterinjohtaja Carl Öhmanin lisensiaattityö, jonka lähteet todettiin väärennetyiksi. Suoria plagiaattejakin ilmesyy silloin tällöin, kun joku alkaa penkoa. Tavallisessa kouluelämässä plagiointi on tuttua tänä tietokoneaikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s