Nykykoulussa koulun penkit ovat yleensä pihalla, tosin alakoulussa ei niillä juurikaan ehdi kukaan istua.
*
PENKKIPUNNERRUSTA
Opetusalalla meni niin kauan hyvin, kun Sokrates tai muu parrakas tohvelisankari käyskenteli korinttilaisin pylväin somistetulla kauppatorilla mietiskellen päänsä puhki ja opettaen nuorisolle kaikenlaista turhaa. Oppilaat kuljeskelivat opettajansa vanavedessä vilkuillen ajankulukseen ohikulkevia naisia. Vielä keskiajallakin opetuksessa oli ytyä, kun oppilaat peuhasivat opetustilan lattialle kannetuissa olkikasoissa.
Opiskelun pilasi penkin keksiminen. Tuo puusta veistetty laitos antoi aavistaa pahaa jo silloin, kun sellaisia kannettiin kirkkoihin sisälle ja ihmiset pakotettiin istumaan niillä hiiren hiljaa. Vieläkin jotkut tuntevat takapuolessaan papin sananruoskan puuduttavat iskut kirkonpenkissä istuessaan.
Penkkiä alettiin nopeasti hyödyntää toisessakin tylsässä puuhassa: kouluopetuksessa. Kiertokoulussa istuttiin tiukasti penkeillä ja hetken kuluttua jalkapuussa, jos kirjaimisto ei ollut iskeytynyt visaiseen kalloon. Penkkiä kannatti kuitenkin tukkapöllyistä huolimatta höylätä takapuolellaan, sillä ilman kirjaimiston hallintaa jukuripääpoika ei päässyt virallisesti höyläämään mitään muuta. Nykyään ihmiset ovat koulunpenkillä tavan takaa. Mitä teknisemmäksi maailma tulee, sitä enemmän on käyttöä puisevalla koulunpenkillä.
Penkin hyödyntämien tuskaa lisäävänä elementtinä on levinnyt kirkon ja koulun helmoista kesäteattereihin, lestadiolaisten suviseuroihin, urheilukilpailujen ja sählypelien katsomoihin. Vielä tänä päivänäkin puupenkkejä löytyy peruskoulujen varastoista äkillistä tarvetta varten kuten kansanedustajan tai muiden puheliaiden konsulttien ja sirkustaiteilijoiden vieraillessa kunnassa.
Penkkien käyttö on levinnyt vuosisatojen saatossa laajalle. Koululaisten takapuolenalustasta sen käyttö on saanut uusia muotoja. Urheiluhullut käyttävät sitä penkkipunnerruksiin, jotkut penkkiurheilevat nojatuolista käsin ja sillä istuvat syytetyt. Raastuvan penkillä voi halata Veeraa. Siinä tosimies punnitaan. Moni onkin kahden vaiheilla, kun Veera kuiskaa: “Orkar du inte mera?”
Hymyilevä eläkeläinen 
Melkoinen penkkianalyysi tämä! Olisikohan juuri tuossa koulunpenkissä syy koko koululaitoksen jäykkään systeemiin, jossa pyritään koko ilvesheimo tasapäistämään (huonoin tuloksin kuitenkin)? Puulle kun monen mielestä kovasti maistuu…
Penkin syytä kaikki, istu siinä penkillä hiiren hiljaa, ei voi edes nukkua, kun ei ole selkänojaa. Puulle maistuu!
Sit on vielä penkinpainajaiset…. Penkin painajaiset?
Penkin painajaiset kyllä ymmärrän: kyllä siiä painajaisia penkki kuin penkki näkee, kun joutuu katselemaan ties millaisia perslihaksia päivät pääksytysten.. Mutta penkinpainajaiset onki vaikeammin ymmärrettävissä. varmaankin sana tulee ruotsista. Eli kyse on penkistä ja jostain puhdistautuisesta eli koulusta irtipääsyn juhlimisesta!
Kyllä se penkki on silti hyvä keksintö, on niin monikäyttöinenkin…;)
Ja romanttinenkin: puistonpenkki ja kevät!
Eräät sukulaisemme asuvat ihanassa, 1800-luvulta peräisin olevassa talossa, jonka iso tupa on vielä monelta osin alkuperäisessä asussaan, esimerkiksi seiniä kiertävät ne kapoiset penkit, joilla rengit ja piiat aikoinaan nukkuivat, rengit toisella ja piiat toisella puolella, paitsi todellisuudessa tietysti sikinsokin ja sekaisin heti suojaavan hämärän laskeuduttua… Yhdenlaista penkinpainajaista sekin.
En kyllä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, miten iso rooli penkeillä nykyihmisen elämässä onkaan! Tänäänkin juniorien jalkapalloturnauksessa ehdin jo kaipailla sellaista pehvani alle; fiksummat olivat tuoneet omansa tullessaan – ”ota penkkisi ja käy (futismatsissa)!”
On siis penkeistä ollut paljon iloakin! Onneksi on kuitenkin keksitty tuollaiset kannettavat retkituolit, ettei tarvitse kokonasta penkkiä raahata mukaan futismatseihin tai rannalle.
”Paina puuta” taisi tarkoittaa sekin penkkiä, ainakin joskus. Penkkivelliä on syöty ja syödään yhä. Mielenkiintoisia juttuloita siulla.
Kiitos! Tuli tarpeeseen, on hiukan syysmasennusta, mutta jopa alkaa olo kohentua.