JÄÄTYNYT IKKUNA
Jäätyneestä ikkunasta näkee
kuinka mummo kirjoittaa
runoja olkihattu päässä.
Valkoinen tuonenkurki munii
mummon päähän kolme munaa,
seisoo yhdellä jalalla
olkihattupesässään.
Tuo onnea ja lapsia taloon!
Jäätyneeseen ikkunaan
jää uteliaan
räkänokan
jälki.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
Tietoja Hymyilevä eläkeläinen
Nimeni on
Tuula Nikala-Soiha,
olen opiskellut Jyväskylässä, tehnyt kiltisti ja ahkerasti töitä
äidinkielenopettajana Piikkössä ja Vehmaalla sekä kirjoitellut juttuja kokopäiväisenä toimittajana lehteen. Kaikkia näitä useita vuosia. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa monenmoista joutavaa niin kauan kuin jaksan nousta Turun yliopistoon johtavia portaita.
Hymyilevä eläkeläinen 
Ennen niitä räkänokkia näki paljon, nyt tuskin ensimmäistäkään..;/
Jos räkänokat loppuvat, maailma tulee vallan tylsäksi. Räkänokkien mukana menevät runoilija ja runojen lukijat, Aikuistenkin pitäisi ottaa oppia räkänokista: maailman voi nähdä monista näkökulmista ja monella tavalla.
Vanhus istuu huoneessaan. Yksin, kukaan ei tule. Talvi tulee, on jo ikkunan takana.
Vanhus ei tätä huomaa. Hän elää muistoissaan. Muistelee nuoruutta. Oli työtä, rakkautta ja elämää.
Tuli ilta, tuli yö. Kukaan ei tule. Talvi tuli. Vanhuksella kesä, ikuinen kesä.Jääkukkia ikkunassa-
Hienosti kirjoitettu! Hienosti kommentoitu: noinkin runon voi tulkita!
Runosta syntyi uusi runo!
Osittain on meidän vanhuksien oma vika että olemme usein yksinäisiä,pitäis olla aktiivinen ja seurata aikaansa……pitäis ja pitäis…….
Mnusta jokainen saa olla näin eläkkeellä ollessaan justiinsa sellainen kuin itse tykkää. Nyt uskaltaa jopa kiukutella, jos on tarvitaan. Lälläreiksi ei ruveta!
Yksi päivä on oleva viimeinen. Kaikkein viimeinen. Se lähestyy. On luovuttava, kuin henkäys on elämän punainen lanka. Matkamies hellittää. Olenko yksin vai johdattaakon lempeä käsi minut rauhallisesti toiseen maailmaan?
Moni asia tässä maailmassa muuttuisi parempaan suuntaan, jos kaikki ihmiset muistaisivat elämän lyhyyden, Nuorena uskoo, että oma elämä jatkuu loputtomiin…